Asema 1

Johdanto

Tämän blogipäivityksen tarkoitus on viedä lukija tutustumaan työpaikkaani, Tampereen keskuspaloasemalle. On lukija sitten nuori tai vanha, on hän varmasti jossain vaiheessa elämäänsä vieraillut paloasemalla. Ehkei juuri Tampereen keskuspaloasemalla, mutta kuitenkin. Muistan joskus nähneeni lehtileikkeen ajalta, jolloin olin vielä pieni. Siinä allekirjoittanut itse oli ensimmäistä kertaa vierailemassa keskuspaloasemalla, kalustohallissa, äidin sylissä. Tuosta kuvasta sainkin idean siitä, että olisi mukavaa jos blogissa pääsisi virtuaalisesti tutustumaan asemaan, sen kalustoon ja hieman näkemään ihmisiä työn takana. Ihminenhän haluaa nähdä, tehdä ja kuulla. Tässä jutussa lukija pääsee ennenkaikkea näkemään ja kuulemaan. Lukija näkee kalustohallit kalustoineen, pääsee lääkintäesimiehen kyytiin A-tehtävälle, pääsee kuljettamaan Tampere 11:sta (sammutusyksikkö) ja tutustumaan pintaraapaisulta ihmisiin työn takana. Tervetuloa mukaan.

Keskuspaloasema

Vuonna 1905 kaupunki järjesti pienimuotoisen kilpailun tamperelaisille arkkitehdeille. Kilpailun tarkoituksena oli suunnitella paloasema. Kilpailun voitti arkkitehti nimeltä Wivi Lönn. Tampereen keskuspaloasema valmistui vuonna 1908. Mielestäni yksi Suomen hienoimpia paloasemia, ellei hienoin. Kauneus kun on katsojan silmässä. Mikä siitä sitten tekee niin hienon? Kenties se on tuo ”vanhan ajan henki”, mikä antaa oman säväyksensä rakennukselle. Töissä ollessa tuntuu, että on aidolla paloasemalla duunissa. Ei sitä oikein osaa selittää, vaikeita juttuja pukea sanoiksi. Mitä tulee aseman tehtävämääriin, niin kyseessä on tällä hetkellä Suomen vilkkain paloasema. Sammutusyksikkö (T11) ajoi vuonna 2010 yli 2100 tehtävää. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Helsingin keskuspelastusaseman yksikkö (H11) ajoi viime vuonna hieman yli 1700 tehtävää.

Aseman esittelystä vastaa Elja. Eljan kanssa asemaan tutustumaan pääset tästä.

Sairaankuljetus ja ensihoito

Työvuoro kestää 24h, josta 12h palvellaan ambulanssissa ja toiset 12h palo- ja pelastuspuolella. Näin toimitaan siis keskuspaloasemalla, Tampereella. Kyseinen järjestely tuo työhön mukavasti vaihtelua ja on osaltaan edellytys työssäjaksamiseen. Kesä kuormittaa eritoten sairaankuljetusta siinä määrin, että hyvä jos asemalle kerkiää. Suurin osa tehtävistä, joita kesäkuukausina ajetaan koskee päihteiden väärinkäyttöä, muodossa tai toisessa ja vanhuksien hoitoa. Toki ihmiset edelleen vammautuvat ja sairastuvat äkillisesti, mutta kyllä se suurin osa on niin sanottuja ”Tuohon pitkä, rauhallinen puhallus…niin, että napsahtaa. Hyvä, kiitos”.-tehtäviä. Se on perusduunia, duunia, joka on hyväksyttävä jos aikoo tätä työtä pidemmän aikaa tehdä. Ei tämä työ ole aina hienoa. Tämä työ puuduttaa ja pahasti, jos ei pidä varaansa. Toki tämä työ sitten antaakin ja niistä hetkistä saa virtaa jaksaa työssä. Loppujen lopuksi hädän hetkellä, ainoastaan sinun ja parisi toiminnalla on enää merkitystä potilaalle, paikalla oleville omaisille ja teille hoitajille itsessään. Se tekee vastuusta ison, mutta siihenkin kasvetaan.

Vuonna 2010 sairaankuljetusyksiköt T191, T192 ja T193 ajoivat yhteensä yli 12 000 tehtävää. Kyseiset ambulanssit ovat 24/7 operoivia, pelastaja miehitteisiä, joten siksi ne tähän poimin. Tehtäviä siis riittää ja sitä kautta potilaan kohtaamisia. Pääsee siis näkemään, tekemään ja kuulemaan, kehittämään itseään. Meillä on keskusta-alueelta saapumisaika yliopistollisen sairaalan ensiapuun hälytysajona noin viisi minuuttia. Asiat siis kannattaa pitää yksinkertaisina; jotta elämä ihmiskehossa olisi ylipäätään mahdollista, on sydämen pumpattava hapekasta verta eteenpäin elimille ja jotta se veri hapettuisi, on ihmisen hengitettävä. Jos jompikumpi näistä fysiologisista toiminnoista puuttuu, on lopputulos kuolema. Ihmisen on myöskin oltava jossain määrin tajuissaan, jotta on kykenevä hyvälaatuiseen elämään. Mitä tiukempi tilanne, niin yleensä jossain näissä kolmessa asiassa on vakava häiriö. Tunnistetaan se, annetaan oireenmukainen hoito ja katsotaan hoidon vaste. Nopea kuljetus ei ole koskaan se huonoin vaihtoehto jos siltä alkaa tuntumaan, ainakaan näillä kuljetusmatkoilla. Pelin henkihän muuttuu sitä mukaa, mitä pidempi matka on sairaalaan, missä on potilaan selviämisen kannalta oleellisimmat resurssit.

Lääkintäesimies (TL4)

Korkeariskisille tehtäville hälytetään keskusta-alueella perustason lisäksi myös lääkintäesimies. Lääkintäesimiehen työnkuvaan sisältyy lääkkeellinen ensihoito, lääkinnällinen johtaminen tilannepaikalla ja kentän resurssien riittävyydestä huolehtiminen (vapaat yksiköt). Lääkintäesimies toimii nimensä mukaisesti vuoronsa ensihoitohenkilöstön esimiehenä. Lääkintäesimiehen työnkuvaan sisältyy myös paljon hallinnollisia tehtäviä. Lääkintäesimiehen tehtävissä toimiminen edellyttää luonnollisesti tiettyä ammatillista pätevyyttä. Vaaditaan myöskin hyviä vuorovaikutustaitoja ja halua kehittää itseään pitkäjänteisesti. Kaikki lääkintäesimiehet, jotka keskuspaloasemalla työskentelevät ovat alkujaan palomiehiä. Uran myöhemmässä vaiheessa he ovat sitten opiskelleet lisää ja hankkineet hoitotason pätevyyden. He ovat kokeneita kavereita ja vielä tähän päivään mennessä en ole yhdenkään heistä nähnyt hermoilevan. Osaltaan kyseiset kaverit rauhoittavat tilannetta omalla läsnäolollaan. He ovat hyvin arvostettuja työyhteisömme sisällä.

Pääsääntöisesti korkeariskisen tehtävän läpivienti on hyvin pitkälti ”liukuhihna”-hommaa. Jokainen tietää tehtävänsä. Potilaasta arvioidaan ja mitataan aina tietyt peruselintoimintojen arvot, jolloin lääkintäesimiehen tehtäväksi jää lähinnä johtaa tilannetta ja lääkitä potilasta jos hän sen näkee tarpeelliseksi. Poikkeuksen sääntöön tekevät lähinnä vammapotilaat, jotka hyötyvät eniten nopeasta kuljetuksesta. Nyrkkisääntö kuitenkin on, että potilaan tila pyritään vakauttamaan ennen kuljetuksen alkamista.

Lääkintäesimiehen kyytiin A-tehtävälle pääset tästä.

Palo ja pelastus

Olkoon tämä seuraava kappale omistettu tulevaisuuden pelastajille. Mietin joskus, että miten tämänkin blogijutun toteutan? Aika haastavaa hommaa välillä, täytyy myöntää, mutta ehkä siksi minusta ei koskaan tullutkaan kirjailijaa. Pelastaja kuitenkin Jukasta leivottiin muutaman mutkan kautta ja tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka tätäkin juttua ovat kovasti odottaneet. Ihmisiä, jotka vuodattavat hikeä lenkkipoluilla, syksyn pimeydessä, ovat sitten sääolosuhteet mitkä tahansa. Kenties hekin joskus haaveilevat siitä, että olisi hienoa päästä paloauton rattiin. Kova työ palkittaisiin. No, nyt mennään siis ajamaan hieman sillä paloautolla. Tuokoon se sitä motivaatiota niille, jotka sitä tarvitsevat. Mä olen ”ikuinen pikkupoika” ja näen, että jos se joskus minusta kuolee pois niin vaihdan ammattia. Hävittäjälentäjäksi en valitettavasti enää pääse. Kenties sitten seuraavassa elämässä.

Tampere 11-sammutusyksikkö

1900-luvun alussa tallista lähdettiin hevosilla. Ajat ovat muuttuneet. Kehitys on mennyt eteenpäin ja tuonut mukanaan nykyaikaisen kaluston ja varusteet. Yksi asia ei silti ole muuttunut; vedellä tulipalot edelleen sammutetaan. Tampere 11 on rakennettu Scanian alustalle. Ajoneuvosta löytyy 3000l vettä ja ylipäätään kaikki, mitä tarvitaan nykypäivän sammutus- ja pelastustehtävien suorittamiseen. Painoa ajoneuvolla sammutusvalmiudessa on 15 tonnia. Ajoneuvo on hyvä ajaa, jopa petollisen hyvä. Tarkkana saa olla kun tuollaisella kurvailet. Huippunopeutta ajoneuvo kelaa 130km/h.

Tampere 11:sta pääset kuljettamaan tästä.

Hetkiä kesältä 2011

Tähän jutun loppuun halusin tuoda hieman tunnelmia kesältä. Meillä on hieno työyhteisö, jonka veroista on vaikea löytää muualta. Meillä on hyvä henki ja se tekemisen meininki on varmasti yksi hienoimpia asioita, joita tämä ala voi ylipäätään tarjota. Totta kai pojat on poikia, mutta niin se tulee aina olemaan. Tyttöjen jutuista en pahemmin mitään tiedä, mutta poikien jutut ovat jossain määrin tulleet tutuiksi. Suuri kiitos kuuluu omalle työvuorolleni siitä, että he ovat olleet myötämielisiä tämänkin jutun syntyyn. Haluan kiittää myös Eljaa ja työnantajaani Tampereen aluepelastuslaitosta yhteistyöstä. Kiitos.

Kesän tunnelmia pääset vilkaisemaan tästä.

16 thoughts on “Asema 1

  1. Olipahan kertakaikkisen hyvää settiä! Antaa kannustinta omaan treeniin ja kouluun hakuun. Suuri kiitos miehelle kun olet jaksanut puurtaa asian parissa.

  2. Moby “Extreme ways” loistava biisi noihin kohokohtiin. Kuunneltu aika monta kertaa läpi!!

  3. Todella hienoa, että oot jaksanu panostaa ja tehdä jälleen uusia blogikirjotuksia ja erityisesti videot oli mahtavia. Eikä ois paha vaikka tulis jatkoakin 🙂

  4. Hyvä homma, että tykkäsit jutusta. Jatkosta en valitettavasti osaa sanoa mitään. Kynät on poikki toistaiseksi. Hyvää syksyn jatkoa!

    -J

  5. Mä tuon sulle lisää kyniä jos on siitä kiinni 🙂

  6. Hienoa ja kiitosta taas! Mahtavaa settiä. Porukan hyvän hengen huomaa jo pelkästään siitä, että auttavat sinua tekemään tällaista. Keep going!

  7. Ukko työstää tekstiä kyllä helvetin hyvin!!! En ole ennen ajanut paloautolla, mutta nyt olen. Kiitos siitä. Miesten hommia!

  8. Tosi hieno sivusto. Jokaisesta organisaatiosta olisi mukava olla historiikki ja kuvaus. Sekä omille että vieraille. Sekin tuntui kivalta, että oli henkilökohtainen ote. Terkkuja vaan teille kaikille toivoo entinen palomiesten sairaankuljettajakurssin opettaja silloisesta Pirkanmaan terveydenhuolto-oppilaitoksesta. Harmi kun en muista numeroita, mutta nimiä kylläkin on muistissa. Hauskaa Vappua! Terkuin Seija

  9. Välitän terveisesi vanhan koulukunnan “TEHO”-miehille mitä pikimmiten. Mukavaa vappua myös sinulle!

  10. “Get some rest, Pam. You look tired…” 😉

  11. Moikka !

    On ollut aivan mahtavaa lukea blogiasi ja huomata, kuinka intohimoisesti suhtaudut työhösi. Itse olen 17-vuotias tyttö Keski-Suomesta ja hinku palomiehen tyttönä pelastusopistoon on suuri. Olen pikkutytöstä asti haaveillut pelastajan ammatista ja toivonut vielä joskus pääseväni tutustumaan tarkemmin ammatin saloihin. Minulta kuitenkin kului vuosia tajuta, että palomiehen ammatti ei ole vain miehiä varten, kunhan fyysinen ja henkinen puoli ovat kunnossa, ovet ovat avoinna kaikille asiasta oikeasti kiinnostuneille.

    Olen harvoin kohdannut yhtä aitoja ihmisiä kuin sinä olet ja nöyrä asenteesi on ihailtavaa. Sain blogistasi paljon lisää motivaatiota unelmani toteuttamiselle ja toivottavasti pelastusopiston ovet aukeavat minullekin kolmen vuoden kuluttua. Nyt ei muuta kuin kestävyyttä ja voimaa kehittämään, suurkiitokset sinulle ! 🙂

  12. Moikka Jessica!

    Enpä olisi osannut kuvitellakaan aikana, jolloin ensimmäisen kerran nostin kynän käteeni, että jonain päivänä minua lähestyy 17-vuotias tyttö Keski-Suomesta, joka haluaa palomieheksi. Olen aina uskonut, että tällä sivustolla on merkitystä, merkitystä niille ihmisille, jotka miettivät ammatinvalintaansa työelämän kynnyksellä. Sinä ja muutama muukin, joka blogiini on vilpittömän positiivista palautetta jättänyt sen todistitte. Kiitos siitä.

    Mitä minä sinulle sitten sanoisin? Eipä tässä taida olla juuri Jukalla sanottavaa. Jos tyttö haluaa palomieheksi niin tyttö haluaa palomieheksi. Asenne ratkaisee, kaikessa. Sinulla sitä ainakin on. Tiedät, että fyysinen testausvaihe vaatii naiselta paljon, mutta ethän sinä hakisikaan opistoon jos ei siinä haastetta olisi. Usko itseesi vaikeinakin aikoina ja muista, että epäonnistumiset vain ohjaavat sinut oikeaan suuntaan. Toivotan sinulle paljon onnea ja menestystä.

    Nöyrä pitää olla, mutta ei pidä nöyristellä.

    http://www.youtube.com/watch?v=apdanJtiFrg

    -Jukka

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *