Kuvan kertomaa

Alla viimeisten viikkojen tunnelmia kuvien muodossa. Oma verbaalinen ilmaisutaitoni alkaa olemaan siinä pisteessä, että on aika antaa kuvien puhua puolestaan. Tulen kirjoittamaan vielä yhden, viimeisen analyysin, joka käsittelee koko kurssia ja sen antia. Tämä projekti olisi sitten siinä. Kenties vielä joskus nostan kynän käteeni ja kirjoitan tänne siitä, miten tuleva työurani on ajatuksiani muuttanut. Olisihan se mukavaa verrata ajatuksiaan, esimerkiksi 5-10 vuoden päästä siihen, mitä ajatteli uran alkuaikoina. Eihän sitä ikinä tiedä, mitä elämä eteen heittää, mutta kuitenkin…

Nyt niitä kuvia.

Ensihoidon simulaattori

Hyvät lukijat, on aika esitellä teille Pelastusopiston ensihoidon simulaattori. Kenties alla oleva video antaa hieman paremman kuvan niistä puitteista, joissa ihmisiä täällä koulutetaan. Otin taannoin yhteyttä ensihoidon opetusyksikköön ja pyysin lupaa päästä kuvaamaan hoitotilannetta. Pyyntööni suostuttiin. On otettava kuitenkin huomioon se, että videolla näkyvä hoitotilanne on järjestetty varta vasten kuvausta varten. Simulaattorissa ei saa kuvata mitään “varsinaista” harjoitusta. Kaikilta videolla esiintyviltä henkilöiltä, on kysytty asianmukaisesti lupa videon julkaisuun ja he ovat tienneet kuvauksen tarkoituksesta ennen kuvauksen alkamista.

Alla olevalla videolla harjoitellaan toimintaa tilanteessa, jossa potilas todetaan ensiarvion jälkeen elottomaksi. Harjoitukseen halusin kaksi perustason sairaankuljetusyksikköä (O191, O291) ja Lauri 4:n (lääkintäesimies). Yksiköiden hälyttäminen toteutettiin siten, että yksiköt saapuivat kohteeseen porrastetusti. Jotta porrastus saatiin toteutettua, hätäkeskus hälytti ensimmäisen yksikön (O191) tehtäväkoodilla, joka kuvasi tilannetta, jossa kohteessa odottaa alentuneen verensokerin omaava potilas. Hätäkeskus siis arvioi ilmoittajan antamien tietojen perusteella tarvittavan avun tarpeen ja hälytti yksikön kohteeseen.

Kohteeseen saavuttuaan O191 teki ensiarvion, totesi potilaan elottomaksi ja pyysi lisäavuksi O291:n ja Lauri 4:n. Halusin Lauri 4:n rooliin oppilaan, jotta säästyisin opettajan kasvojen sumentamiselta. Siinä on oma vaivansa. Meille ei opistolla anneta oppia lääkintäesimiehen tai ensihoitajan tehtäviin elvytystilanteessa, joka toi osaltaan Lauri 4:n rooliin hieman lisää haastetta.

Onhan se niin, että aikapaineisessa tilanteessa jotain aina unohtuu tai asioita tehdään eri tavalla, verrattuna siihen, mitä se oppikirja sanoo. Edellämainitun takia näenkin videon hyvin arvokkaana anniltaan. Eihän se stressi välttämättä maallikon silmään pistä, mutta näin asioista jotain tietävänä, huomaan tilanteita, joissa se henkinen paine nostaa päätään. Sitähän tämä työ on. Toimimista suuren henkisen paineen alla. Hyvin pojat kuitenkin mielestäni selviytyivät ja päästiinhän siinä jopa kuljettamaankin.

Hoitoelvytystä pääset seuraamaan tästä.

Ammattimies?

“Ilmoittaja kertoo, että ei saa potilasta hereille. Potilaan nähty lyyhistyvän, ei reagoi, potilas ottanut lääkkeitä”. Tehtäväkoodina A752 (myrkytys). Tässä tämän päiväiset lisätiedot kohteesta, kun niitä radioitse häkeltä tiedustelin. Tänään ajettiin keikkaa opiston ensihoidon simulaattorissa. Täytyy sanoa, että oppimisympäristönä tuo simulaattori on aivan omaa luokkaansa. Nautin suuresti niistä päivistä, jolloin siellä harjoitellaan.

Miksi siellä sitten on niin antoisaa harjoitella? Ensinnäkin siksi, että oikeassa mielentilassa oleva oppilas, on kuin tosielämän tehtävällä. On radioliikenne, viiveellä saapuva lisäapu, konsultointi mahdollisuus, hoitovälineet ja on potilas (nukke), jolla simuloidut, reaaliaikaiset peruselintoiminnot. Hoidolle saadaan siis vaste eli nähdään auttaako se oppilaiden antama ensihoito. Toinen asia, jonka näen äärimmäisen hyvänä on se, että hoitotilanne videoidaan. Antaa erittäin paljon huomata se persoona, joka tulee esiin sinne kohteeseen käveltäessä. Pystyy ns. heittäytymään mielessään sivullisen rooliin ja tarkastelemaan sitä suoritusta sellaisen ihmisen silmistä, jolla on se huoli omaisesta tai läheisestä. Pystyy tarkastelemaan sitä ulosantia, päätöksen tekoa, vastuunottamista, johtamista, parityöskentelyä ja itse hoitoa, monesta eri näkökulmasta. Tuntisiko se omainen, että hänen läheisensä on nyt tästä eteenpäin ammattimiesten hoidettavana? Se on mielestäni aika helvetin oleellinen asia.

Näen myöskin, että kesän aikana saamani kokemus, heijastui tänään tuolla simulaattorissa. Toimintani oli määrätietoisempaa kuin keväällä ja osasin mielestäni priorisoida asioita paremmin. Samoin tilannekuvan säilyttäminen oli helpompaa, koska osasi poimia niitä oleellisia asioita ja jättää vähemmän oleelliset enemmän taustalle. On sanottu, että näitä hommia ei koskaan opita oppikirjasta. Miksi se ei saisi näkyä tuolla simulaattorissa?

Aivan mahtava päivä anniltaan. Tänään tunsin eläväni.

Hätätilapotilas

Tänään aloitimme ensihoidon syventävät opinnot. Oli hienoa pukea pitkästä aikaa punaista päälle. Eihän noissa savunkatkuisissa pelastustoiminnan opinnoissa mitään vikaa ole, mutta vaihtelu virkistää. Tänään kerrattiin hieman sitä, miten toimitaan jos potilas on kohdattaessa eloton. Kertaus on opintojen äiti, niinhän sitä sanotaan. Ei tuosta elottomuudesta sen enempää, mutta päivän kenties kiinnostavin aihepiiri käsitteli hätätilapotilaan kohtaamista.

Hätätilapotilashan on käsitteenä sellainen, että sillä tarkoitetaan ihmistä, jolla on akuutti, vakava peruselintoimintojen toimintahäiriö, mikä pitkittyessään johtaa siihen, että ihminen menehtyy. Tänään keskityttiin tunnistamaan hätätilapotilas siten, että harjoitus toteutettiin pelkästään luokkahuoneessa, luennon omaisesti. Tykitettiin seinälle esitiedot tehtävistä. Tehtävät olivat tapahtuneet tosielämässä, joten oikeaa tapahtumien kulkua pystyttiin vertaamaan siihen, mitä oppilaat olisivat tehneet kyseisillä tehtävillä. Jälkiviisaus siis opetti tässä tapauksessa. Ihminenhän tulee aina tekemään virheitä ja pahimmassa tapauksessa se saattaa ensihoidossa maksaa potilaan hengen. Valitettavaa, mutta totta. Ainahan toki voidaan jossitella, mutta kun se homma on korkeimmassa kädessä, päätös hoitolinjasta on tultava sekunneissa. Jonkun on tehtävä se päätös. Jos sitä ei tehdä, lopputulos on plusmiinus nolla.

No, asiaan. Kuten edellä kerroin, luennolla kuvattiin siis tilanne, jonka jälkeen vastasimme, että miten siinä toimisimme. Mitä mittauksia tekisit? Missä järjestyksessä? Mitä ne sinulle kertoisivat? Konsultoisitko lääkäriä? Hälyttäisitkö lisäavun? Load and Go vai Stay and play?

Load and go, eli teetkö vain välttämättömät toimenpiteet vitaalien turvaamiseksi ja kuljetat?

Stay and play, eli hoidatko potilasta kauemmin kohteessa? Odotatko lisäavun saapumista?

Tästä pääsemmekin juuri siihen, mikä mielestäni tekee ensihoidosta niin haastavaa ja palkitsevaa. Kuten edellä mainitsin, hätätilapotilas vaatii välittömiä hoitotoimenpiteitä, nopeasti. On olemassa potilastilanteita, joissa on oikeasti osattava päättää, että mitä tehdään nyt ja mitä jätetään tekemättä. Jäänkö mä hieromaan sinne kohteeseen vai teenkö vain välttämättömät perustemput ja ajoneuvoon nouse? Hommahan vielä nousee potenssiin kaksi hoitotasolla ja syrjäseuduilla, missä kuljetusmatkat ovat pitkiä ja lisäavun saaminen kohteeseen kestää kauan.

Luento oli mielestäni yksi parhaista luennoista koko kurssin aikana. Eikä siihen tarvittu ambulanssia, Sim-Man/ALS-nukkea tai vaikuttavaa arsenaalia hoitovälineitä. Oli hieno huomata, että kurssilaiset pystyivät perustelemaan ratkaisujaan ja tietoa löytyi hyvin. En tiedä minkälaisia oppitunteja asemilla pidetään, mutta minun ääneni menee kyllä tämän tyyppiselle setille. Helppo toteuttaa esim. Lauri 4 vetoisena ja on anniltaan arvokas. Keskitytään ns. olennaiseen.