Sardiinipurkki

Olen huomannut, että tässä vaiheessa koulutusta, on hyvin vaikeaa kirjoittaa asioista siten, että blogi ei alkaisi toistamaan itseään. Ei oikein pääse enää tarttumaan “pintaa syvemmältä” asioihin. Tällä kolmannella lukukaudella on hyvin paljon sovellettuja harjoituksia. Yhdistetään aikaisemmin opittu yhdeksi kokonaisuudeksi. Henkilökohtaisesti odotan kovasti loka-marraskuussa alkavaa ensihoidon syventävää opintojaksoa. Ensihoidon harjoituksiin on osaltaan helpompi tarttua. Ensihoito on niin ihmisläheistä ja haastavaa toimintaa, että parhaimmillaan siinä laittaa peliin koko persoonansa. “Be all you can be”.

Tänään kuitenkin harjoitusalueella pelti rytisi. Harjoiteltiin toimintaa tieliikenneonnettomuuksissa. Ajettiin viisi erilaista keikkaa, joissa kussakin x määrä potilaita. Yksinkertaisuudessaan turvattiin oma työskentely, stabiloitiin ajoneuvot, irrotettiin potilaat ja siirrettiin potilaat romuttuneesta ajoneuvosta tyhjiöpatjalle. Harjoituksissa yksi ambulansseista otti lääkinnällisen johtovastuun ja näin ollen toimi Lauri 4:n tehtävissä. Lauri 4 luokitteli potilaat ja esitti toiveensa irrotusjärjestyksestä sammutusyksikön esimiehelle. Lyhykäisyydessään homma meni jotakuinkin näin.

Haastavimmaksi kyseisissä harjoituksissa näen ajoneuvon tukemisen, irrotustekniikan valitsemisen ja itse potilaan siirron. Potilasluokitus on oma lukunsa, mutta siihen en tässä kirjoituksessa tartu. Ajoneuvo saattaa olla mitä ihmeellisimmissä asennoissa onnettomuuspaikalla ja se pitäisi saada käsillä olevalla kalustolla hyvin tuettua paikalleen. Se, että oppisi käyttämään saatavilla olevaa kalustoa mahdollisimman monipuolisesti. Irrotustekniikka taas valitaan sen mukaan, että mistä suunnasta potilas aiotaan ottaa ulos. Lauri 4 on tässä tosin avainasemassa, koska hän käskee, mitä kautta kukin potilas siirretään ja missä järjestyksessä.

Onhan se myöskin niin, että pitää omata valmiudet käyttää hydraulisia työkaluja siten, että haluttuun lopputulokseen päästään tehokkaasti. Tuollaisen vanhemman sukupolven henkilöauton kuorii kuin sardiinipurkin, mutta pitää myöskin tietää mistä levittää ja mistä leikkaa. Lauri 4 saattaa taputtaa olkapäälle ja tokaista: “Jukka, kuljettajalle hätäsiirto. Mä haluan tästä autosta kyljen auki, aikaa viisi minuuttia”.

Potilaan siirron tekee haastavaksi ennen kaikkea vaikeat työasennot ja se, että siirron suorittamiseen tarvitaan paljon käsiä. Siirto pitää olla hyvin suunniteltu, koska potilaalle ei haluta tuottaa lisävammoja tai määräänsä enempää kipua. Potilas arvostaa kuitenkin ennen kaikkea sitä jos kipu hoidetaan pois, joten Lauri 4 voi painaa sitä mäntää ja kipulääkitä potilaan ennen siirtoa. Siirto pitää olla hyvin informoitu ja johdettu, jotta potilas saadaan turvallisesti siirrettyä.

Me olemme täällä jonkin verran autoja leikanneet. Onhan se silmä kehittynyt, mutta kuten niin moni asia tällä alalla, vaatisi sekin jatkuvaa harjoittelua. Tosielämän pahoja kolaritilanteita sattuu kohdalle hyvin harvoin. Siis sellaisia, että potilas tarvitsee irrottaa. Se tuo oman haasteensa. Ihminen unohtaa. Kyllä varmasti täällä opistolla esim. opettajien ammattitaito on maan parasta, jos tarkastellaan ajoneuvon tukemista ja potilaan irrottamista tai ylipäätään aihepiirejä, jotka kentällä tulevat vastaan harvoin. Täällä esimerkiksi leikataan n. 500 autoa vuodessa. Kunhan minä siirryn kentälle, saattaa mennä vuosia, ennen kuin leikkaan yhtäkään ajoneuvoa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *