Judgement day

Käväisimme tänään harjoitusalueella treenailemassa hieman nestepalojen haltuunottoa ja sammutusta. Ilma oli jälleen kerran kuin morsian ja yleinen ilmapiiri kurssin sisällä varsin leppoisa. Koostin pienimuotoisen videon päivän annista, jonka muokkasin mustavalkoiseksi. Taustalle musiikiksi sopi paremmin kuin hyvin, tunnusmusiikki elokuvasta “Terminator 2-Judgement day”.

Tuomiopäivän tunnelmia pääset katsomaan tästä.

"Zapp!"

Muistan menneeltä kesältä keskustelun, jonka kävin parini kanssa ambulanssin uumenissa. Kesä on mukavaa aikaa. On lämmintä ja vastakkaisen sukupuolen edustajat ovat kauneimmillaan, jos näin voi sanoa. No, jostain kumman syystä parilleni tuli mieleen keikka, joka koski 12-kanavaisen sydänfilmin ottoa. 😀

Parini kertoi saaneensa muinoin hälytyksen kohteeseen, jossa oli nuori kaunis neitonen, apua vailla. Neitonen valitti tarinan mukaan äkillistä ylävatsakipua. Kohteessa neitosen tukena oli myös hänen poikaystävänsä, joka tarkkaili hoitajien työskentelyä sivummalta. Parini kanssa kohteeseen saapunut kollega, päätti hoito-ohjeen mukaisesti, ottaa neitoselta 12-kanavaisen sydänfilmin, jotta saadaan monitoroitua sydämen rytmi ja näin ollen poissuljettua mahdolliset muutokset.

Tottunein sormin, kollega napsautti neitosen liivit auki yhdellä kädellä….”zapp!”. Tämän nähtyään, neitosen poikaystävä oli kuulemma kysynyt: “Opetetaanko teille tuokin opistossa?”.

Ammattimies on aina ammattimies.

Pelastustoiminnan johtaminen

Kulunut viikko vietettiin kokonaan pelastustoiminnan johtamisen merkeissä. “Pelastustoiminnan johtaminen”, jotenkin hieno kuvaus toiminnasta, jossa johdetaan toimintaa, joka tähtää ihmishenkien, omaisuuden tai ympäristön pelastamiseen. Sanomattakin selvää, että jokseenkin stressin alaista työtä, työtä, jossa päätökset tehdään nopeasti, useammin sekunneissa kuin minuuteissa. Lähes kaikkeen on toki mahdollista saada koulutus, mutta tilannetta johtaa kuitenkin aina ihminen. Se on hyvä pitää mielessä.

Meillä on opistolla hienot puitteet kyseisen toiminnan harjoittamiseen. Opiston johtamistaidon simulaattori koostuu erilaisista mittakaavaan rakennetuista pienoismalleista, joilla on mahdollista kuvata erilaisia onnettomuuksia. Toisin sanoen, pienoismalleilla “pelataan” erilaisia sammutus- ja pelastustehtäviä siten, että “pelaajille” annetaan kullekkin oma virve-radio, joka on liitetty kuulokkeisiin. Kuulokkeet ovat rakenteeltaan ns. kuulosuojaimet, jolloin ne sulkevat ulkomaailman hälyn kokonaan pois. Tämä mahdollistaa “pelaajan” keskittymisen pelkästään kuulokkeista kuuluvaan radioliikenteeseen, joka omalta osaltaan tuo hyvin realistisen tunnelman itse johtamiseen. Käskyt annetaan pelkästään radiolla, tilanteen vaatimalla tavalla. Se on aika yllättävää, kuinka hyvin yllämainitulla tavalla, saadaan luotua se henkinen paine itse johtamiseen.

Hiki säästää verta

“Pelastajan ammatissa fyysinen ja psyykkinen toimintavalmius muodostavat yhteisen kokonaisuuden. Pelastajan on myös osoitettava fyysinen toimintakykynsä vuosittain. Työuran aikana pelastajan tulee ylläpitää taitojaan, tietojaan ja fyysistä kuntoaan jatkuvalla harjoittelulla. Tämän vuoksi pelastajalta vaaditaankin vahvaa sitoutumista ja motivaatiota työhönsä”. (Lähde PeO)

Kuten olemme tästäkin blogista saaneet lukea, pelastajan ammatissa tarvitaan hyvää fyysistä kuntoa. Pitää kuitenkin muistaa, että käsite “hyvä”, on suhteellinen käsite. Joillekkin hyvä kunto voi olla sitä, että jaksaa juosta viisi kilometriä pahemmin väsymättä. Joillekkin se saattaa olla sitä, että jaksaa arjen askareissa. Pelastajalle kunto on työväline, yhtälailla kuin se suihkuputki, moottorisaha tai murtorauta. Mitä yhteisiä vaatimuksia edellämainituilla asioilla on?? No, olisi ainakin mukava, jos ne olisivat toimintakuntoisia hälytyksen tullessa. Mä olen itse täällä opistolla, kerta toisensa jälkeen nöyrtynyt siihen tosiasiaan, että jumalauta tämä homma on raskasta. Olen itse tosielämässä selvittänyt työjohdon 8. kerrokseen, murtanut oven parini ja esimieheni kanssa ja imenyt sen kasvo-osan kautta kaksi pullollista paineilmaa, nolla näkyvyydessä, koko ajan töitä tehden. Silloinkaan en muista ajatelleeni, että “Onpa kevyttä hommaa”.

Joskus mä olen miettinyt, että miten tuollaiseen rääkkiin voi ylipäätään harjoitella. Mä olen tuolla letkutornissa käynyt viikoittain suorittamassa pienimuotoisia iltakävelyjä, mutta olen päätynyt siihen lopputulokseen, että sammutus- ja pelastustehtävä tulee aina olemaan itselleni niin raskasta työtä, että mä toimin silloin suorituskykyni äärirajoilla. Mä toimin niin kauan, kuin vain suinkin jaksan. Tosiasia on se, että jossain vaiheessa olen niin poikki, ettei edes moottorisaha pysy viittä sekuntia kauempaa kädessä. Se ei vain pysy. Fyysinen mahdottomuus.

Kävin tuossa ruokatunnilla tiedustelemassa, opiston kautta aikain kovinta tulostasoa fyysisistä testeistä. En siksi, että niitä pystyisin joskus itse rikkomaan, vaan lähinnä siksi, että on mielestäni hienoa, jos joku pystyy omaamaan noinkin kovan suorituskyvyn. Minun puolestani saa joku muu yrittää :).

Alla laji, tulos ja suoritus pvm

Lihaskuntotoistotesti (suoritusaika yksi (1) minuutti. Kyllä, luit oikein, yksi minuutti)

  • Penkkipunnerrus 45kg 109tst/29.04.2003
  • Istumaan nousu 81tst/29.11.2005
  • Leuanveto 50tst/01.11.2004
  • Jalkakyykky 45kg 72tst/30.04.2009
  • Cooper 4050m/08.09.1993
  • Uinti 1000m 10,49/06.05.2006

Oktetti

Mitäköhän tässä sanoisi? En tiedä…ensimmäiset koulupäivät kesän jälkeen, ovat olleet sen verran synkkiä, että ei oikein löydä sanoja kuvaamaan tätä motivaation määrää. Heti alkajaisiksi aloitimme oppiaineen, joka käsittelee vaarallisia aineita. Tutustuimme hieman yläasteelta tuttuun ystäväämme atomiin. Atomiin, joka koostuu protoneista, neutroneista ja elektroneista. Atomiin, joka pyrkii saavuttamaan oktetin. Muistatko? Niin, oktetin. Kahdeksan elektronia uloimmalla kuorella ja atomi on oktetissa. Komeeta…eikö?? Hooray!!!

Kerronpa tässä aikani kuluksi hieman kolmannen lukukauden tulevista haasteista. Itselläni ei hirveästi ole tietoa tuosta lukukauden opetussuunnitelmasta, mutta ainakin koulutukseen sisältyy kemikaalisukellukset vaarallisten aineiden onnettomuustilanteissa, pelastustoiminnan johtaminen ja kurssi huipentuu joulukuussa järjestettävään “loppusotaan”, jossa nimensä mukaisesti katsotaan, että osataanko sitä mitään.

Kolmannella lukukaudella suoritetaan myös lukuisia toimintakykytestejä. Tehdään mm. lihaskuntotesti, uidaan 1000 metriä, juostaan cooper ja kirsikkana kakun päällä, 100%-testi. 100%-testissä ihminen antaa itsestään 100%. Ei enempää, ei vähempää. Pientä kuvaa testistä antaa se, että sen tarkoitus on näyttää ihmiselle rajansa. Opettaa se, että kuinka kauan sinä oikeasti jaksat. Testissä seurataan oppilaan ruumiinlämpöä ja jos se saavuttaa 40 celsius-asteen lämpötilan, testi keskeytetään ja aloitetaan oppilaan välitön jäähdytys. Noista testeistä sitten lisää myöhemmin.