Ikkunapaikka

Muistan varmasti lopun elämääni tunnetilan, joka valtasi ruumiini hetkellä, jolloin ensimmäistä kertaa tosielämässä reagoin keskusradiosta kuuluneeseen hälytysilmoitukseen. Saimme tehtävän kiireelliseen ovenavaukseen, koska ambulanssihenkilöstö ei päässyt kohteeseen sisään ja sammutusautosta löytyi työkaluja, joilla murretaan tarvittaessa hieman isompikin ovi.

Muistan sen tunnetilan niin helvetin hyvin. Sen adrenaliinin erittymisen verenkiertoon. Sen “meitä tarvitaan nyt”-fiiliksen. Sen operatiivisen radioliikenteen, joka sylki lisätietoja paloesimiehen virve-radiosta, kietoen sen nuoren tulokkaan siellä takapenkillä, yhä syvemmälle työnteon meininkiin.

Muistan kuinka naamani ei pysynyt peruslukemilla hetkellä, jolloin kuljettaja laittoi hälytyslaitteet päälle. Ei pysynyt, vaikka kuinka yritin. Se hetki oli vain niin jumalattoman hieno, hetki, jonka soisin jokaisen ihmisen kokevan edes kerran elämässään. Melkeinpä voisin sanoa, että siinä hetkessä kiteytyi kaikki se vaivannäkö, jonka olin nähnyt opistoon pääsemiseksi. Mä uskon, että sitä fiilistä ei tulla koskaan saamaan rahalla, fiilistä, joka tuona hetkenä pääni sisällä vallitsi. Se oli minun palkintoni ja mä otin siitä kaiken irti. Muistan kuinka vieressä istunut työkaverini minulle tokaisi: “Mitä sä Jukka oikein virnuilet?”. En vastannut mitään. Hymyilin vain yhä enemmän ja pyöritin päätäni :). Keikan jälkeen ei oikein uni tullut. Olin sen verran mahtavissa fiiliksissä :D.

Muokkasin pienimuotoisen videon tuosta hetkestä, jotta lukija voisi tekstiini samaistua. Kyseinen kohteeseen ajo ei ole luonnollisestikkaan tekstissä mainitulta hälytykseltä.

Ikkunapaikalle pääset tästä.

Perustason ambulanssi

Koostin pienen esittelyvideon perustason ambulanssista. Luultavasti suurin osa ihmisistä, ei koskaan tarvitse kyseisen ajoneuvon palveluita, mutta jos tarve yht’äkkiä ilmaantuisi, ajoneuvon esittely ei valitettavasti ole ensimmäisenä, eikä toisenakaan listalla. Video on pintaraapaisu ambulanssin hoitovälineistöön ja hälytyslaitteistoon.

Kyseisen ambulanssin on rakentanut tamperelainen yritys nimeltä Tamlans Oy Ab. Ambulanssi on rakennettu MB Sprinterin alustalle ja se kantaa nimeä “NEGEA” (Next generation ambulance).

Ambulanssin uumeniin pääset täältä.

Väinö

Vuoden ikäinen Väinö oli juuri herännyt päiväuniltaan. Oli leikkipuistovierailun aika. Äiti puki Väinön siniseen farkkuhaalariin, laittoi hänelle kesähatun päähän ja töppöset jalkaan. Äiti nosti Väinön rattaisiin ja alkoi matka leikkipuistoon, matka, joka tuntui Väinöstä ikuisuudelta. Hetken matkaa taitettuaan, Väinö huomasi paloaseman ja sen pihassa paikalleen tuetun tikasauton. Väinö ojensi pientä kättään kohti korissa työskennellyttä hahmoa ja tokaisi äidilleen sanat “Pii-Paa-auto”. Tokaisu kuulosti lähes käskyltä muuttaa rattaiden kurssia, joten äiti korjasi suuntaa ja työnsi rattaat aseman sisäpihalle.

Sisäpihan laidalla penkillä, istui sairaankuljettaja punaisissaan, kahvikuppi kädessään. Hän oli tullut pihalle nauttimaan raikkaasta kesäilmasta ja hieman hengähtämään ennen seuraavaa hälytystä. Sairaankuljettaja oli siinä istuessaan nähnyt Väinön rattaineen jo kaukaa. Nähnyt sen tarmokkaan käden ojennuksen kohti koria ja kurssin kääntymisen kohti aseman porttia.

Äiti työnsi Väinön tikasauton viereen ja Väinö tapitti korissa olevaa hahmoa kuin jumalaa, nosti kätensä ja sopersi: “Pii-Paa-auto….Pii-Paa..”. Hetken tikasauton luona viivyttyään, Väinö osoitti kädellään penkillä istunutta sairaankuljettajaa. Rattaat saivat uuden kurssin, koska Väinö halusi nähdä vielä enemmän. Saavuttuaan sairaankuljettajan luokse, Väinö tapitti sairaankuljettajaa silmiin ja sopersi hieman jännittyneenä: “Pii-Paa-auto”. Sairaankuljettaja kysyi Väinöltä, että haluaisiko hän nähdä lisää “Pii-Paa-autoja”? Väinö vastasi epäröimättä: “Pii-Paa-auto”, samalla huitoen tarmokkaasti, kohti suljettuja kalustohallin ovia.

Sairaankuljettaja avasi kalustohallin oven ja Väinön eteen aukesi näkymä, joka veti hänet hiljaiseksi. Väinön silmät olivat kuin lautaset ja ne hapuilivat hetken ympäriinsä. Hallissa oli monta “Pii-Paa-autoa”. Sairaankuljettaja kysyi Väinöltä: “Laitetaanko vilkut päälle?”. Väinö ei vastannut, tapitti vain lautasen kokoisilla silmillään ympäriinsä ja hoki “Pii-Paa-auto”. Äiti päätti Väinön puolesta ja sairaankuljettaja kapusi sammutusauton etupenkille ja laittoi vilkkupaneelista “siniset” päälle. Väinön pää nytkähti hieman taaksepäin ja hänen suunsa loksahti auki samalla hetkellä, kun hänen poskipäänsä värjäytyivät sinisiksi hälytysvalojen loisteessa.

Sairaankuljettaja kyyristyi Väinön eteen ja kysyi: ” Tuleeko Väinöstä isona palomies?”. Väinö tapitti sairaankuljettajaa ja tokaisi: “Pii-Paa-auto”. Se tuleeko Väinöstä isona palomies, jääköön lukijan päätettäväksi.

Väinö kiitti vielä sairaankuljettajaa lähtiessään kohti leikkipuistoa. Ainakin hetken leikkipuistossa Väinö oli palomies…sanoivat kaverit siellä sitten mitä tahansa. Sairaankuljettaja sulki kalustohallin oven, hymähti vielä kerran Väinön elekielelle ja tunsi sisimmässään, siinä hetkessä, tehneensä arvokasta työtä.