Sammutushyökkäys

Tänään suoritin yhdessä Juhon kanssa, elämäni ensimmäisen sammutushyökkäyksen. Hyökkäys toteutettiin “hyökkäyskontissa”, joka oli rakennettu merikonteista. Merikontit oli aseteltu siten, että niistä koostuva rakennelma muistuttaa sisältä kaksi kerroksista omakotitaloa. Kyseiseen rakennelmaan ladattiin ensiksi palokuormaa, jonka jälkeen se luonnollisesti sytytettiin. Tämän jälkeen sain Juhon kanssa käskyn suorittaa “asuntoon” sammutushyökkäys. Kohteessa tiedettiin olevan myös potilas, joten tehtävään sisältyi myös etsintä.

Itse tehtävä meni hyvin. Alakerran olisimme tosin voineet tutkia nopeammin. Näkyvyyttä oli alakerrassa mukavasti, joten siellä olisi voinut jopa kävellä. Meille on kuitenkin painotettu, että pitää edetä matalana, joten niin teimme. Tuo konttaaminen on vain huomattavasti raskaampaa kuin kävely. Taas opimme jotain uutta. Nyt tiedetään ainakin, koska kannattaa voimiaan säästää.

Alakerran tutkittuamme siirryimme portaita pitkin yläkertaan. Heti portaiden yläpäähän saavuttuamme, näkyvyys pieneni lähes nollaan ja huomasimme, että lämpötila oli noussut huomattavasti. Kiskoin letkusta riittävän määrän löysää, jotta pääsisimme etenemään pidemmälle yläkerran huoneistoon. Juho meni edeltä ja minä syötin letkua perästä. Mainittakoon lukijoille tässä vaiheessa, että letkua ei saa hukata missään vaiheessa. Se on ainoa tie nopeaan poistumiseen, jos esimerkiksi ilmansyötössä maskiin ilmenee ongelmia. Maskia ei voi riisua. Jos riisut, kuolet. Sama materiaalivastuu pätee suihkuputkeen. Liekit tottelevat vettä ja vain ja ainoastaan vettä.

Juho eteni edelläni ja hetken kuluttua ilmoitti, että edessä on ovi. Ovi, joka oli tulikuuma. Juho päätti “penslata” ovea sumusuihkulla ja jäähdytyksen aikaansaama vesihöyry veti näkyvyyden huoneistossa täysin nollaan. Siirryin ovelle ja aistin oven tuottaman lämpösäteilyn kasvoillani. Hapuilin vasemmalla kädelläni oven kahvaa ja sain sen käsiini. Kokeilin varovasti mihin suuntaan ovi aukeaa. Ovi avautui meihin päin ja tokaisin Juholle, että “Aukeaa meihin päin, jäähdytä kolmannella! Valmiina!…1,2,3!”. Avasin oven, jonka jälkeen Juho jäähdytti sumusuihkulla alkupalon savukaasuja. Toistimme kyseisen toimenpiteen useampaan kertaan, koska huoneessa oli todella kuuma. Tämän jälkeen Juho pimensi suorasuihkulla itse palon. Viimeiseksi suoritimme savutuuletuksen ikkunan kautta suihkuputkea hyväksi käyttäen ja näkyvyyden parannuttua, paikansimme potilaan. Potilaan siirron aloitettuamme, pulloni tippui varailmalle ja oli aika poistua.

Olin jälleen kerran aivan piipussa. Itse tehtävä meni hyvin, mutta oikeastaan tuon uupumisen aistin siinä vaiheessa, kun palo oli sammutettu ja savutuuletus aloitettu. Kyseinen huone oli kuin sauna, joskin hieman normaalia kovemmat löylyt oli heitetty. Siinä sitten touhutessa huomasin itsestäni lämpöuupumuksen merkkejä. Jokaisella nuo mielialat varmasti ovat hieman erilaisia, mutta kun itse alan olemaan puhki, varusteet alkavat ahdistamaan. Tekee mieli saada ne pois päältä ja jäähtyä. Alkaa myöskin tulla välinpitämättömäksi, pienetkin asiat tuntuvat teettävän aivan järkyttävää ponnistelua, joka ilmenee vitutuksena.

Fiilis sukelluksen jälkeen oli mahtava. Rasituksen jälkeinen euforinen olotila, yhdistettynä muistikuviin kunnon toiminnasta, ei pahemmin selittelyjä kaipaa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *