Lataa ja varmista

Kesä, tuo vuodenajoista odotetuin. Tulevassa kesässä 2009, on kuitenkin meille kurssilaisille jotain erityistä. Kesäkuun alusta alkaen, jokainen meistä aloittaa kesätyöt pelastuslaitoksien palveluksessa, kukin tahollaan. Se avaa minun, kuten myöskin monen kurssitoverini eteen maailman, jota me ei ennen olla nähty. Meille on annettu perusteet pärjätä tosielämän hätätilanteissa ja tulevana kesänä niitä tullaan eteemme heittämään. Mä uskon, että jokainen meistä syntyy tietyllä tapaa uudelleen tuona aikana. Uskon, että syyslukukauden koittaessa, opiston pulpeteissa istuu muuttuneet miehet. Uskon, että syyslukukauden koittaessa, opiston pulpeteissa istuu entistä vahvemmat miehet.

Täytyy sanoa, että tämä on ollut hieno matka tähän asti. Olen päässyt tekemään/kokemaan asioita, jotka ovat pelkästään jo elämyksiä itsessään. On hienoa päästä tositoimiin. Päästä ammentamaan sitä oppia kentältä. Jos joku miettii, että jännittääkö meikäläistä tuo tuleva kesätyö, niin älkää tuhlatko kallista aikaanne tyhmiin kysymyksiin. Totta helvetissä jännittää. Luulempa, että ensimmäiset kiireelliset sairaankuljetustehtävät tulevat olemaan takykardisia (nopea sykkeisiä). Kenelläpä ei olisi. Kokemus tuo varmuutta ja jostain on aloitettava.

Itse blogin päivitys siirtyy nyt hetkeksi ansaitulle kesälomalle. Kesätöistä aion jossain vaiheessa liittää kuvia blogiin, mutta itse kesätyön antiin palaan paremmin vasta syyslukukauden alussa. Syyslukukausi alkaa elokuun alkupuolella. Toivotan kaikille lukijoille hyvää, aurinkoista ja turvallista kesää.

-Jukka

Moottorisahausta ja hevoskuiskausta

Koostin pienen videon pätkän tämän päivän koulutuksesta. Täällä opistolla ei iltaisin ole henkilökohtaisten treenien jälkeen juurikaan tekemistä, joten jollakin tapaa sitä aikaa on tapettava. Tänään harjoiteltiin savunpoistoaukon tekemistä rakennuksen kattoon ja iltapäivällä suuntasimme läheiselle hevostallille ottamaan tuntumaa siihen, miten hevonen saadaan pelastettua pilttuustaan tulipalotilanteessa. Tallia tosin emme lyöneet tulille :). Lähinnä tutustuimme pilttuiden avausmekanismeihin, ison eläimen kohtaamiseen ja siihen, miten hevonen voidaan viedä turvaan.

Kyllähän tuommoinen hevonen on eläin, jota kummasti ainakin tälläinen kaupunkilaispoika kunnioittaa. Se on iso, se on jykevän vahva ja mahdollisen stressin alla arvaamaton. No eipä kurssiltamme ainakaan Robert Redfordin kaltaista hevoskuiskaajaa löytynyt. Hyvin harjoituksessa mukana olleet yksilöt kuitenkin meihin suhtautuivat. Jesse tosin pääsi kokeilemaan erään yksilön lähestymistä PI-laite selässä ja hevonen selvästi stressaantui, mikä on täysin ymmärrettävää. Siihen vielä tulipalo kylkiäisiksi ja tilanne on pelastajalle jokseenkin haastava.

Tuosta savunpoistoaukon sahaamisesta sen verran, että vaikka videolta kenties saa kuvan, että homma on helppoa, niin sitä se ei toki ole. Päällä täydellinen sammutusvarustus, kiipeäminen katolle, kiinnittyminen kattorakenteisiin, laskeutuminen sahaustasalle, sahan nosto ja itse sahaus. Sahatessa ei paljoa tarvitse horjahtaa, jotta teräketju leikkaa köydet poikki. Toinen vaihtoehto on tietysti sahata jalkaansa. Sahaa pitää osata kunnioittaa. Tuossa tilanteessa erottaa kyllä miehen, joka osaa sahaa käyttää. Kyllä tuossa hien saa pintaan.

Videota pääset mulkoilemaan täältä.

Sammutushyökkäys

Tänään suoritin yhdessä Juhon kanssa, elämäni ensimmäisen sammutushyökkäyksen. Hyökkäys toteutettiin “hyökkäyskontissa”, joka oli rakennettu merikonteista. Merikontit oli aseteltu siten, että niistä koostuva rakennelma muistuttaa sisältä kaksi kerroksista omakotitaloa. Kyseiseen rakennelmaan ladattiin ensiksi palokuormaa, jonka jälkeen se luonnollisesti sytytettiin. Tämän jälkeen sain Juhon kanssa käskyn suorittaa “asuntoon” sammutushyökkäys. Kohteessa tiedettiin olevan myös potilas, joten tehtävään sisältyi myös etsintä.

Itse tehtävä meni hyvin. Alakerran olisimme tosin voineet tutkia nopeammin. Näkyvyyttä oli alakerrassa mukavasti, joten siellä olisi voinut jopa kävellä. Meille on kuitenkin painotettu, että pitää edetä matalana, joten niin teimme. Tuo konttaaminen on vain huomattavasti raskaampaa kuin kävely. Taas opimme jotain uutta. Nyt tiedetään ainakin, koska kannattaa voimiaan säästää.

Alakerran tutkittuamme siirryimme portaita pitkin yläkertaan. Heti portaiden yläpäähän saavuttuamme, näkyvyys pieneni lähes nollaan ja huomasimme, että lämpötila oli noussut huomattavasti. Kiskoin letkusta riittävän määrän löysää, jotta pääsisimme etenemään pidemmälle yläkerran huoneistoon. Juho meni edeltä ja minä syötin letkua perästä. Mainittakoon lukijoille tässä vaiheessa, että letkua ei saa hukata missään vaiheessa. Se on ainoa tie nopeaan poistumiseen, jos esimerkiksi ilmansyötössä maskiin ilmenee ongelmia. Maskia ei voi riisua. Jos riisut, kuolet. Sama materiaalivastuu pätee suihkuputkeen. Liekit tottelevat vettä ja vain ja ainoastaan vettä.

Juho eteni edelläni ja hetken kuluttua ilmoitti, että edessä on ovi. Ovi, joka oli tulikuuma. Juho päätti “penslata” ovea sumusuihkulla ja jäähdytyksen aikaansaama vesihöyry veti näkyvyyden huoneistossa täysin nollaan. Siirryin ovelle ja aistin oven tuottaman lämpösäteilyn kasvoillani. Hapuilin vasemmalla kädelläni oven kahvaa ja sain sen käsiini. Kokeilin varovasti mihin suuntaan ovi aukeaa. Ovi avautui meihin päin ja tokaisin Juholle, että “Aukeaa meihin päin, jäähdytä kolmannella! Valmiina!…1,2,3!”. Avasin oven, jonka jälkeen Juho jäähdytti sumusuihkulla alkupalon savukaasuja. Toistimme kyseisen toimenpiteen useampaan kertaan, koska huoneessa oli todella kuuma. Tämän jälkeen Juho pimensi suorasuihkulla itse palon. Viimeiseksi suoritimme savutuuletuksen ikkunan kautta suihkuputkea hyväksi käyttäen ja näkyvyyden parannuttua, paikansimme potilaan. Potilaan siirron aloitettuamme, pulloni tippui varailmalle ja oli aika poistua.

Olin jälleen kerran aivan piipussa. Itse tehtävä meni hyvin, mutta oikeastaan tuon uupumisen aistin siinä vaiheessa, kun palo oli sammutettu ja savutuuletus aloitettu. Kyseinen huone oli kuin sauna, joskin hieman normaalia kovemmat löylyt oli heitetty. Siinä sitten touhutessa huomasin itsestäni lämpöuupumuksen merkkejä. Jokaisella nuo mielialat varmasti ovat hieman erilaisia, mutta kun itse alan olemaan puhki, varusteet alkavat ahdistamaan. Tekee mieli saada ne pois päältä ja jäähtyä. Alkaa myöskin tulla välinpitämättömäksi, pienetkin asiat tuntuvat teettävän aivan järkyttävää ponnistelua, joka ilmenee vitutuksena.

Fiilis sukelluksen jälkeen oli mahtava. Rasituksen jälkeinen euforinen olotila, yhdistettynä muistikuviin kunnon toiminnasta, ei pahemmin selittelyjä kaipaa.

Airbag-demo

Alla olevassa videossa on esitetty kuljettajan puolen airbagin laukeaminen ja sen tuottama energia. Tarkkaa tietoa ei ole testinuken painosta, mutta arvioisin sillä olevan painoa 70-80kg. Tyynyn täyttöpaine 300bar. Tyynyhän on tarkoitettu toimimaan yhdessä (oikein kiinnitetyn) turvavyön kanssa. Jotta turvavyö on oikein kiinnitetty, on vyöstä vedettävä “löysät pois”, jolloin vyö on jo valmiiksi kireällä ajoon lähdettäessä. Tällöin tyyny toimii kuten sen pitääkin toimia.

Video löytyy tästä.

Linja-autoturma

Vuonna 2008, tarkalleen ottaen 19.päivä huhtikuuta, sattui Espanjan Malagassa linja-autoturma. Turman aiheuttanut maastoauto oli ohittamassa linja-autoa vasemmalta, kun sen kuljettaja menetti ajoneuvonsa hallinnan. Osuttuaan moottoritien keskikaiteeseen, maastoauto kimposi linja-auton vasempaan takakulmaan. Linja-auto pyörähti ja kaatui keskikaiteeseen, joka lävisti bussin.

Tänään harjoittelimme toimintamallia, jonka käytäntöön panoa ei minun tarvitse toivottavasti olla koskaan todistamassa. Harjoituksen aiheena oli kyljelleen kaatuneen bussin tukeminen ja nostaminen ilmaan, jotta bussin alla olevat potilaat saadaan irrotettua. Itse tuentaan käytettiin pelastusportaita ja paineilmakäyttöisiä tukitankoja. Nosto suoritettiin matalapaine- ja kiilanostotyynyjä avuksi käyttäen. Matalapainenostotyynyllä voidaan maksimissaan nostaa 10 tonnin kuorma. Harjoituksessa kyseisiä tyynyjä oli 2kpl ja ne sijoitettiin bussin etu-ja takaosan alle. Ennen tyynyjen asentamista oli kuitenkin bussi tuettava pelastusportailla, jotka asennettiin etu-ja taka-akselille, renkaiden alle. Tuennan jälkeen oli vielä bussia nostettava kiilanostotyynyillä, jotta itse isot matalapainetyynyt saadaan asennettua hyvin paikalleen.

Pitää myös varmistua siitä, että noston aikana mahdollisesti tapahtuva tyynyrikko tai muu nostolaitteiston toimintahäiriö, ei aikaan saa bussin tippumista takaisin potilaiden/hoitohenkilöstön päälle. Tähän tarkoitukseen käytettiin paineilmakäyttöisiä tukitankoja, jotka kiilataan kiinni kattoluukun yläreunaan. Noston aikana tukitankoihin syötetään paineilmaa, jolloin tangon sisässä oleva sylinteri työntyy ulospäin ja estää bussin tippumisen alas.

Harjoituksessa oli käytössä käsittääkseni alalle juuri saapunutta kalustoa, joka nimenomaan on suunniteltu kyseisiä onnettomuuksia varten.Taidan tästä eteenpäin linja-autossa matkustaessani etsiä istuimen, josta löytyy turvavyö.

Mukaan bussin nostoon pääset täältä.