Laitetaanko vai eikö laiteta??

Nyt on tilanne se, että ensihoidon tentit ovat takanapäin. Sain nuo simulaattoritentit suoritettua hyväksytysti ja sitä myöten perustasoisen ensihoidon tiivis opintokokonaisuus tuli suoritetuksi. Parinani tenteissä toimi “Doom”. Hänen kanssaan oli etuoikeus työskennellä. Saimme eteemme monivammapotilaan ja hengitysvaikeudesta kärsivän potilaan. Hyvää molemmissa suorituksissa oli se, että hommat menivät kokoajan dynaamisesti eteenpäin eli kokoajan pyrittiin määrätietoisesti hoitamaan sitä potilasta. Se oli ehdottomasti parasta kyseisissä suorituksissa. Täytyy myöskin todeta, että potilastilanteista jäi myös parannettavaa. Suorituksen jälkeen pidettin aina palautetilaisuus, jossa kerrottiin suorituksen plussat ja miinukset. Hyvä niin, koska muutoin on vaikea kehittää itseään. Tämä ensihoidon opintojakso on täällä opistolla niin tiivis paketti, että tietoa tulee aivan tolkuton määrä omaksuttavaksi ja silti itse käytännön harjoituksia on vähän.

Onhan se niin, että kun se paljon puhuttu tilannestressi painaa päälle, niin jotain helposti unohtuu. Esimerkiksi tuossa vammapotilaan kohtaamisessa, potilas oli tippunut 4. kerroksesta tonttiin eli karkeasti laskettuna pudotusta oli 12 metriä. Ulkona oli talvi. Kyseisellä potilaalla oli lukuisia traumoja eri puolella kehoa mm. lantio ja toinen kylki murskana. Esimerkiksi lantion murtuma saattaa vuotaa hyvinkin nopeasti 3000ml verta sisälle. Tiedettiin “Doom”:in kanssa, että oli toimittava ripeästi. Päätavoitteeksi asetimme, että potilas oli saatava nopeasti lämpimään autoon ja siitä sitten nopea kuljetus sairaalaan, ennakkoilmoituksen kera. Tehtiin ensiarvio, hälytettiin lisäapu, otettiin hengitystie haltuun, tuettiin potilas ja siirrettiin potilas ajoneuvoon. Ajoneuvossa avasimme suoniyhteyden ja lähdimme kuljettamaan.

Mitä sitten unohtui tehdä? No hengitysäänet olisi pitänyt kuunnella ja pupillat tarkastaa. Itse huomasin miettiväni kovasti tuota kanyloinnin tarpeellisuutta. Onhan se ilman muuta siis tarpeellista, mutta matkaa sairaalaan oli 10min ajomatka tapahtumapaikalta ja pahimmassa tapauksessa tuossa kanyloinnissa tuhraantuu useita minuutteja, koska kylmän, matalapaineisen potilaan suonissa ei ole “täyttöä” eli niihin on helvetin haastava saada i.v.-reitti. Tässä tapauksessa olisi vielä pitänyt käyttää isoa vammakanyylia. Kyllähän se nukelle voidaan vain teipillä kiinnittää käsivarteen, mutta oikeassa elämässä se kanyyli on saatava sinne suoneen ja tässä tapauksessa vielä nopeasti. Kanylointi ei saisi viivästyttää kuljetusta ja liikkuvassa ajoneuvossa kanylointi on lähes mahdotonta. Kaikesta huolimatta me potilaan kanyloimme autossa ennen kuljetusta, joka oli oikea ratkaisu, kuten tuomaristokin sen totesi.

Se vaan on aika vaikeaa päättää kahdesta “henkeä pelastavasta” toimenpiteestä. On vähän aikaa tehdä se päätös. Tiedät, että potilas vuotaa pahasti ja hukattua verivolyymia pitää saada korjattua. Samalla puntaroit: “Perkele, ei tästä pitkä matka ole sairaalaan. Potilas olisi nopeasti sinnekkin saatava, mutta kestääkö potilas sinne asti?”.

Loppuyhteenvetona voisin todeta, että kanylointia yritetään. Jos ei saada suoneen, niin yrityksistä pitää osata luopua ja siirtyä kuljettamaan.

Kaikesta oppii, ei tässä ainakaan tyhmemmäksi voi tulla. 😀