Ihmisten edessä

Kävin tuossa muutama viikko sitten pitämässä luennon opistosta ja sen tarjoamista koulutusvaihtoehdoista. Luennon pidin eräässä lukiossa Tampereella kaverini pyynnöstä. Itse näen asian niin, että on hienoa jos meikäläistä pyydetään luennoitsemaan asiasta, joka on lähellä sydäntä, josta omaan kokemuksia ja hyvän teoriatiedon. Ei tuommoisesta tarjouksesta voinut kieltäytyä. Kyseiset luennot antavat mielestäni arvokasta kokemusta. Ihmisten edessä luennoitseminen vaatii treeniä, jotta siinä voi kehittyä. Luennolla oli 25 opiskelijaa ja olin valmistellut esitystäni parin viikon ajan, jotta se olisi sopivan ytimekäs ja osaisin sen hyvin esittää. Esitin tuon luennon vielä varmuuden vuoksi tyttöystävälleni edellisenä päivänä, jolloin hän sai antaa siitä palautteen. Häneltä tulikin muutama hyvä pointti ja muutin esitystäni hieman sen pohjalta. Kyllä ainakin itseäni hieman alkuun jännitti, mutta äkkiähän se jännitys poistui kun luento kulki eteenpäin.

Sain mielestäni pidettyä yleisön hyvin “hanskassa”. Sen suhteen ei ollut ongelmia, vaikka olikin perjantai päivän viimeiset oppitunnit. Ilmeisesti käsiteltävä aihepiiri kiinnosti yleisöä sen verran, että oppilaat jaksoivat keskittyä käsillä olevaan asiaan. Täytyy myöskin todeta, että jos omaa vapaa-aikaani uhraan opiston ja oppilaiden hyväksi, niin perseilyä en luennollani suvaitse. Kyllä mä sen verran vittumainen mies olen. En olisi yöuniani menettänyt, jos joku oppilaista olisi aloittanut viikonlopun vieton hieman aikaisemmin. Kuitenkin edellä mainittuihin toimenpiteisiin ei tarvinnut ryhtyä. Siitä kiitos oppilaille. Kuri se on joka olla pitää. 😀

Luento käsitteli hyvin pitkälti pelastajan koulutusohjelmaa, joskin pintaraapaisulta kerroin myös muista koulutusohjelmista. Kerroin myös yleisiä asioita opistosta ja siitä, että missä puitteissa täällä koulutetaan ihmisiä. Näkisin erittäin tärkeänä tuollaisella rekrytointiluennolla sen, että luennoitsija esittää omia näkemyksiään ja mielipiteitään koulutuksesta. Silloin yleisö voi peilata omia mielipiteitään kuulemaansa. Ei pidä kuitenkaan pelotella, mutta mä näen asian niin, että turha niitä reaaliteetteja on unohtaakkaan. Tällä alalla työskentelevä tulee kohtaamaan kurjuutta, sitä elämän nurjaa puolta. Tällä alalla työskentelevä tulee näkemään paljon kuolemaa. Pitää kuitenkin myös muistaa kertoa siitä “työn suolasta”. Siitä miksi itse hakeutui ja niistä onnistumisista, jotka antavat virtaa jaksaa koulutuksessa/työelämässä. Ihan pienikin onnistuminen lämmittää mieltä. Se vaan on niin, että joka hommassa on vaakakuppinsa.

On hyvä myös huomioda se, että minkälainen luento soveltuu parhaiten sille kohdeyleisölle. Päiväkodissa ei voi luennoida samalla tyylillä, samoista asioista, kuin tuolla lukiossa. Kuitenkin näin tärkeänä näyttää luennolla kuvia koulutuksesta, koska ne tukivat hyvin itse esitystä. Näytin myöskin videon harjoitusalueesta, jotta oppilaille hahmottuisi paremmin ne opiston tarjoamat puitteet ja olin myös loppuun säästänyt pienen “rekryvideon”, johon oli hyvä päättää tuo kyseinen rutistus.

Luento meni hyvin ja olin siihen tyytyväinen. Toivottavasti oppilaat saivat siitä irti edes jotakin.

Rekryvideo löytyy täältä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *