"Et uskalla uida tuohon saareen!!"

Viime päivät on vietetty tutustumisella korkealla työskentelyyn ja pintapelastukseen. Molemmissa aihepiireissä lähinnä haettiin tuntumaa varusteisiin. Katsottiin miten varusteita käytetään oikein ja turvallisesti. Pintapelastuksessa keskityttiin myös hiomaan oikeaa uintitekniikkaa pintapelastusvarustuksessa ja harjoiteltiin miten paniikissa, hukkumaisillaan oleva ihminen kohdataan turvallisesti. Pintapelastusvarusteilla on raskasta uida, joten on hyvä jos oppilas tajuaa jo tässä vaiheessa, että voimia on tarpeen mukaan säästettävä, jotta ei kauho itseään heti piippuun. Pelastettava tarvitsee sen pelastajan.

Testasimme myös uintia siten, että puimme yllemme ns. “kunnossapitohaalarin”. Sillä simuloitiin sitä, että miltä tuntuu jos tippuu veteen vaatteet päällä. Uinti matkaa haalareissa oli 100m ja tuon jälkeen en yhtään ihmettele sitä, että miksi Suomessa hukkuu ihmisiä vuosittain. Hommaa ei yhtään paranna se, jos veressä on vähänkään alkoholia. Mä omaan mielestäni suhteellisen hyvän uimataidon, mutta tuon 100m rykäisyn jälkeen olin aivan piipussa. Tuo uinti on siitä haastava laji, että vesi elementtinä on mielestäni henkisesti haastava. Silloin kun alkaa väsymään, on pystyttävä pitämään pää kylmänä ja keskityttävä ainoastaan hengitykseen. Muuten helposti hätääntyy ja rytmi sekoaa.

Korkeanpaikan työskentely toteutettiin letkutornissa, josta laskeuduttiin köysillä. Samalla harjoiteltiin lauenneesta putoamissuojaimesta irrottautumista. Pelastaja tarvitsee kädet vapaaksi laskeuduttuaan potilaan tasalle. Nuo varusteet sen mahdollistavat. Eli työmenetelmä on eri, mitä esimerkiksi puolustusvoimien erikoisjoukot ja poliisin valmiusyksikkö käyttävät. Myöskin turvavarmistukset ovat meillä sitä luokkaa, että putoamisen riski on mielestäni minimaalinen. Paljon pitää vikaan mennä jos putoaa. On turvaköysi, jossa on tarrain, joka pysäyttää liikkeen heti jos vauhti kiihtyy liian kovaksi. Samoin jos kädet irtoavat laskeutumislaitteesta, liike pysähtyy heti. Ainahan on riskejä. Siitä ei pääse mihinkään. Ne pitää aina tiedostaa ja toimia niiden välttämiseksi. Suuremmalla todennäköisyydellä kuolee liikenteessä, mitä noilla meidän laitteilla.
Oli pitkästä aikaa mukava vuodattaa hieman hikeä. Kyllähän ensihoidon jaksossakin välillä otsa tuli märäksi, mutta se johtui jostain muusta kuin fyysisestä ponnistelusta. 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *