Simulaattorikoulutusta

Tänään oli hieno päivä. Heti aamusta aloitettiin ajamaan keikkaa opiston simulaattoritilassa. Simulaattoritila koostuu olohuoneesta, jossa potilas kohdattiin. Olohuonetta valvotaan seiniin kiinnitetyillä kameroilla, joita pystytään kääntämään 360 astetta ja tarkentamaan haluttuun kohteeseen tarvittaessa. Potilaana toimi nukke, johon oli simuloitu verenkierto, hengitysäänet, rintakehän liike sisään-ja uloshengityksen aikana ja nukessa oli myös sisään rakennettu kaiutin, joten nukke myös puhui ja äänteli kuten oikeakin potilas. Eihän tuo nukke oikeaa ihmistä korvaa, mutta yllämainituilla toiminnoilla saadaan kuitenkin hoitotilanteeseen toden tuntua ja ripaus sitä inhimillisyyttä, jota on vaikea harjoituksissa saada luotua. Nukkea ja kameroita ohjasivat opettajat, tarkoitukseen suunnitellusta valvomosta.

Meillä oppilailla varustuksena oli perus hoitovälineistö, johon sisältyi hoitoreppu, happilaukku, potilastietolomake ja defibrillaattori. Operatiivinen radioliikenne hoidettiin tuttuun tapaan virve-radioilla. Lisäksi puimme yllemme mikrofonit, jotta kaikkien puhe tallentui videolle. Eli oikeastaan harjoittelimme tunnelmassa, joka on hyvin lähellä sitä, kun sinne asuntoon mennään sisälle. Tokaistaan ne kuolemattomat sanat: “Pelastuslaitokselta hyvää iltaa, mikä täällä on Herralla hätänä”. Nyt se toiminta saatiin myöskin tallennettua myöhempää tarkastelua varten. Erittäin hyvä asia tuo videointi.

Keikoilla hoitohenkilöstöllä oli myöskin mahdollisuus hälyttää kohteeseen lisäapua ja konsultoida lääkäriä. Lisäapuna toimi toinen perustasoinen sairaankuljetusyksikkö ja hoitotasoisesta lisäavusta vastasi lääkintäesimies (L4=operatiivisesti “Lauri 4”).

Keikkoihin en tässä sen syvällisemmin paneudu. Ne olivat pääosin sisätautisia. Tosin yksi keikka sisälsi vammapotilaan kohtaamisen. Paljon täällä opistolla keskitytään hoitamaan erilaisia hengitysvaikeuksia, rintakipuja ja taotaan tuota hoitoelvytystä motoriseen aivokuoreen. Samalla kuitenkin tuo vammapotilaan kohtaaminen jää aika helvetin vähälle. Se näkyi myös tänään. Vammapotilaan kohtaamisen tekee haastavaksi mielestäni se, että potilasta ei voi käsitellä kuten normaalia “rankavammatonta” potilasta. Pelkää jotenkin, että potilas menee rikki. Ei ole vielä sitä kliinistä silmää, että koska voi siirtää ronskimmin ja milloin pitää “sääliä”. Potilaalla voi olla myöskin useampia vammoja, jotka eivät näy ulospäin ja saattavat johtaa nopeaan tilan romahtamiseen.

Velipoika joskus kriittisen vammapotilaan kohdattuaan tokaisi, että haastavinta oli se inhimillisyys. Se kun huomaat, että se henki oikeasti alkaa pakenemaan ihmisestä. Joskus kyseisissä tilanteissa ei pahemmin ole aikaa hukattavaksi. Panoksena on ihmishenki. Potilas olisi saatava mahdollisimman nopeasti hoitoon lopulliseen hoitopaikkaan. Pitäisi osata päättää, että mitä tehdään nyt ja mitä jätetään tekemättä. Siihen vielä putkinäkö kaupan päälle, niin tilanne on enemmän kuin haastava. Kyllähän se niin on, että pyritään turvaamaan peruselintoiminnot, tuetaan potilas ja ajoneuvoon nouse. Se vaan ei ole aina niin yksinkertaista. Muistanpa tarinan, jonka kertoi eräs kaverini, joka liikenneonnettomuus paikalle saapuessaan sai ilmoituksen sairaankuljettajilta, että eivät saa ajoneuvon potilaan puoleista ovea auki. Kaverini siihen sitten tokaisi, että “Oletteko kokeilleet matkustajan puolelta?”. Eivät olleet tajunneet siinä paineessa kokeilla. Vammapotilaiden kohtaamista pitäisi täällä treenata ehdottomasti enemmän.

Mutta sitten itse simulaatioon. Olihan se hieno katsoa videota ja todeta, että perkules…tuohan näyttää miesten hommalta. Sinne päänuppiin on saatu ohjelmoitua jotakin. Olin eräällä keikalla Saken kanssa ja oli mukava kuunnella kun Sakke haastatteli tuttuun tyyliinsä “pohojosen”-murteella ja itse tykitin sekaan niin täydellistä “Tanapereen”-murretta. Sakke veti keikan mallikkaasti hoitaja 1:n raskas taakka niskassaan. Lapin mies on eri mies. 🙂 Keikat meni hyvin. Kun on hyvä porukka tekemässä hommia ja kaikki osaa perusasiat hyvin, niin se näkyi myös videolla. Oli hienoa nähdä sitä omaa hoitotyyliänsä ja vetää siitä johtopäätöksiä mielessään.