Työharjoittelun antia

Jep,jep….työharjoittelujaksot, niin sairaalan ensiavussa kuin pelastuslaitoksella, ovat taakse jäänyttä elämää. Mitä tämä muutaman viikon mittainen kokemus sitten antoi??

Sairaalan ensiapu:
Opastajani oli pitkänlinjan lääkintävahtimestari, kokenut kaveri, jonka kanssa tulin hyvin juttuun. Ensimmäinen päivä kului lähinnä sivusta seuratessa sokkihuoneen arjessa. Kyllähän siinä muutamia perusmittauksia tuli otettua, mutta ei mitään sen kummempaa. Seurailin erityisesti asioita, jotka tulevat koskettamaan minua tulevaisuudessa mm. ambulanssimiehistön suullista raportointia potilasta luovutettaessa ja radiosta kuuluvia ennakkoilmoituksia saapuvasta potilaasta. Tottakai kiinnitin huomiota potilaan oireisiin. Meillekkin saapui tuona jaksona monta aivohalvauspotilasta. Huomasi kuinka selkeät ne oireet ovat silloin, kun yläkerrassa ei enää kaikki ole kunnossa. Ensiapuun saapui myös muutama liikenneonnettomuuden uhri, joita vastaanottamaan hälytettiin traumatiimi. Traumatiimi koostuu eri alojen kirurgeista ja mm. röntgen henkilökunnasta. Tällöin saadaan selvitettyä nopeasti potilaan vammat. Kyllä oli aika “orpo” fiilis siinä seurassa, täytyy myöntää. Leikkaussalissa olin yhden päivän ja sain suorittaa kaksi intubaatiota potilaan nukutuksen yhteydessä. Homma eroaa aika paljon nukesta, koska potilaan veltto kieli tulee pahasti eteen kun lihaksisto relaksoituu. Kieli pitää saada kammettua edestä pois, jotta näkyvyyden nieluun saa oikeanlaiseksi. Onnistuin kuitenkin hyvin putkittamaan anestesialogin rauhallisella ohjeistuksella. Ei siinä mikään kiire ole.

Täytyy kyllä sanoa, etteivät nuo ensiavun/vuodeosaston hommat ole minun hommiani. Ei tuolla sairaalan uumenissa ole sitä kenttätyön tunnelmaa. Kyllä kenttätyö on minulle se, mitä haluan olla tekemässä. Nostan hattua niille, jotka tuota vuodesta toiseen jaksavat. Muistan kun veimme aivohalvauspotilasta osastolle, jossa ei paljoa inhimillisyyttä ollut nähtävissä. Jokaisessa sängyssä makasi potilas, tyhjä katse silmissä, kuola valuen suupielistä. Ei minusta vain ole työskentelemään tuollaisilla “kuolemanosastoilla”. Voin myöskin todeta, että on helvetin hienoa pestä aikuista ihmistä, joka on kaulaansa myöten paskassa ja tavara on muhinut paidan alla kaksi vuorokautta. Siinä oli itselläni se “kutsumus” aika helvetin kaukana, kun leikkasin paitaa auki. Ei paljoa naurattanut. Kuten sanoin, nostan hattua niille, jotka tuota osaston hommaa tekevät.

SAKU-harjoittelu:

Tältä sairaankuljetuksen harjoittelujaksolta odotin henkilökohtaisesti todella paljon ja sitä se myös tarjosi. Heti asemalle saavuttuani aistin sen porukan keskuudessa vallitsevan yhteishengen. Vastaanotto oli jotenkin niin hyvää, että tunsi heti olevansa osa porukkaa. Opastajanani toimi Pekka. Pekka oli ajanut 25 vuotta pelkkää sairasautoa ja oli hieno huomata, että miehellä oli vieläkin rautainen ote tehdä hommia.

Heti aamusta tarkastettiin ajoneuvo, jotta kaikki tarvittava oli mukana autossa ja toimintakunnossa. Sitten odoteltiin vain keikkaa saapuvaksi. Tuolla meidän autolla oli keskimäärin 10-15 lähtöä/vrk eli ihan mukavasti, jota en pitänyt ollenkaan huonona asiana, koska intoa oppimiseen löytyi. Kaikki kokemus on ns. kotiinpäin. Mielestäni oli hieno huomata tuon 24h työvuoron vaikutus itse siihen työilmapiiriin. Asema oli vähän niin kuin toinen koti. Ollaan kimpassa vuorokausi hyvällä sakilla, tehdään ruokaa yhdessä, pelataan sählyä ja hälytyksen tullessa lähdetään töihin. Itselläni oli tuona harjoitteluaikana neljä bertta-tehtävää ja viimeisen päivän kruunasi yksi aarne-luokan tehtävä.

Hälytysilmoitus, T291, T21, TL4, tehtävä A702, (osoite), aarne-tehtävä, kuului keskusradiosta.

Olihan siinä nyt fiilistä. Sitä on aivan turha kiistää. Arki askareet asemalla loppuivat kuin seinään ja kalustohallin täytti tallin ovien avautumisesta kantautuva kolkko raksutus, samalla kun ambulanssin ja sammutusauton moottorit hyrähtivät käyntiin. Hetkeä myöhemmin lähdimme matkaan ja koko lähimaasto oli aivan sinisenä hälytysvalojen loisteessa. On siinä “pillikyydissä” vaan jotain. Herkkua. Se jotenkin oikein lataa mut siihen työnteon tunnelmaan. Aika vähän noita kiireellisiä keikkoja loppujen lopuksi on. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö nuo vähemmän kiireellisetkin keikat ole haastavia ja mielenkiintoisia. Kyllä mä näen, että yksi tämän työn hienouksista on se, että saat itse pähkäillä sitä, että mikä sitä potilasta vaivaa. Samalla saa olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Ei ole päivää, joka olisi samanlainen.

Mitä sitten jäi tuosta jaksosta ammatillisesti käteen. Ainakin se, että huomasi tietävänsä hyvin asioista. Osaa tehdä mittauksia ja päätellä niistä sitä, että mikä voisi potilaalla olla vikana. Tottakai sitten kun on saanut kokemusta, niin oikeaan työdiagnoosiin pääseminen on helpompaa. Myöskin huomasin, että potilaan kohtaaminen, haastattelu ja kirjaaminen sujuu hyvin. Oikeastaan kaikki kohtaamani potilaat olivat hyvin asiallisia eli sen suhteen ei ollut ongelmia. Hyvällä ja rauhallisella ulosannilla mennään pitkälle. Tämän koulun opeilla kyllä pärjää työelämässä jos on asenne kohdallaan. Siitä ei ole epäilystäkään.

Muistan tilanteen, jossa potilas oli kouristanut julkisella paikalla. Siinä oli kaksi maallikkoa saanut potilaan kiinni ennen hänen kaatumistaan. Paikalle saavuttuamme potilas oli tajuissaan, aikaan ja paikkaan orientoitunut, mutta luonnollisesti hyvin hädissään ja hermostunut. Siinä sitten kysyttiin maallikoilta mitä oli tapahtunut ja varmistettiin, että potilas ei ollut lyönyt päätään. Näinhän ei ollut tapahtunut, koska maallikot olivat saaneet hänet saatettua maahan. Rauhoiteltiin siinä hieman potilasta ennen siirtoa ja lopuksi ennen autoon nousemista kättelin molemmat maallikot ja kiitin heitä oikeasta toiminnasta. Paikalla oli paljon yleisöä ja maallikoista oikein huomasi, kuinka otettuja he olivat hoitohenkilökunnan kiitoksesta. Varmasti oli hieno heidän siitä jatkaa matkaansa päivän askareisiin. Ainakin itselle tuli heidän reaktiostaan tunne, että “Perkele, mä sain tänään jotain hyvää aikaan”. Kyllä suurin osa seuraa sivusta jos jotain tapahtuu, mutta nopeaan toimintaan eivät kaikki pysty. Eikä se kiittäminen vie kuin kaksi sekuntia, käden puristus, katse silmiin ja ajoneuvoon nouse. Pieniä asioita, mutta iso vaikutus.

Pikainen päivitys

Tervehdys lukijoille. Viimeaikoina on blogin päivitys ollut hieman hitaammanlaista. Johtuu yksinomaan siitä, että olen ollut työharjoittelussa sairaalan ensiavussa ja tällä hetkellä harjoittelen pelastuslaitoksen ambulanssissa, osana hoitohenkilökuntaa. Tulen tekemään pienen koosteen näistä harjoittelujaksoista, niin ensiavusta, kuin ambulanssijaksostakin. Uskon kuitenkin, että lukijaa kiinnostaa se yhtälö, miten koulutus vastaa työelämän haasteisiin. Mielestäni kyseinen yhtälö on tämän blogin suola. Tulen kirjoittamaan tuon blogimerkinnän tässä jossain vaiheessa, kunhan harjoittelut ovat ohitse.

Lopuksi hieman tulevasta. Ensiviikolla palaan koululle ja suoritan (toivottavasti) tentit, jotka käsittelevät kokonaisia hoitotilanteita. Tentit suoritetaan simulaattoritilassa. Laitetaan pulssia koholle. Alla tietoa itse tenteistä. (Lähde PeO)

POTILAAN KOHTAAMINEN SIMULOIDUISSA TILANTEISSA -arviointi

1. Arvottu (ryhmän toiminta).

a) Alentunut tajunta
b) Elottomuus
c) Vamma

2. Arvottu (yksikön toiminta).

a) Hengitysvaikeus
b) Lapsi
c) Rintakipu
d) Vaaraton oire

Potilastilannearviointiin osallistuvat ne opiskelijat, jotka ovat hyväksytysti suorittaneet toimenpiteet. Arvioinnit suoritetaan hoitopareittain, jolloin hoitopari voi keskenään toimia kuten oikealla tehtävällä. Ryhmä- ja parijaon määrittelee arviointijärjestelmän vastuuopettaja toimenpiteiden arvioinnin jälkeen kurssikohtaisesti.

Molempien rastien tehtävät arvotaan yllä olevista vaihtoehdoista. Arvottu 1 –rastilla lisäavuksi tuleva hoitopari ei saa puuttua millään tavalla ensimmäisen hoitoparin valitsemiin hoitolinjauksiin, koska tämän ensimmäisen parin suoritusta arvoidaan. Arvonta tehdään siten, että lisäapuna olevalle yksikölle ei tule samaa tehtävää omaan arviointisuoritukseensa, jolla ovat lisäapuna olleet (esimerkiksi, jos olette olleet lisäapuna elottomuudessa, suoritetaan teidän oma arviointi joko vammasta tai alentuneesta tajunnasta).

Potilastilannearvioinnissa potilaana toimivat potilassimulaattorinuket (esim. Sim-Man ja ALS-nukke). Toimintaympäristö on arvioinnin ajan seuraava:

  • Yksikkö, jossa toimitte, on perustasoinen ambulanssi ja teillä on opetetun mukaiset hoitovelvoitteet. Esim. pelastajaopiskelijoilla intubaatiovelvoitetta/-oikeuksia ei ole.
  • Alueella toimii yksi hoitoyksikkö, mutta lääkäriyksikköä ei ole.
  • Terveyskeskuspäivystys on tässä kaupunginosassa, ja sieltä löytyy laboratorio- ja röntgenpalvelut.
  • Yliopistollisen keskussairaalan ensiapuun on matkaa n. 10 min.
  • Konsulttina toimii tarvittaessa rastivalvoja.

Ryhmä- ja parijako sekä arviointiparien keskinäinen työnjako arvotaan ja ilmoitetaan kurssien ilmoitustaululla ennen arviointien alkua. Arviointiparien keskinäinen työnjako vaihtuu tehtävien välillä. Uusintasuorituksissa parien tehtävät myös vaihdetaan. Pääsääntöisesti arviointiparit ovat “naimisissa” keskenään niin kauan, kunnes arvioinnit ovat hyväksytysti suoritetut. Poikkeuksen tähän muodostaa tilanne jossa arvioitavasta parista toinen on selkeästi “ohjailtava / perässävedettävä” siten, että hänen toimiessaan esimerkiksi Hoitaja 1:nä joutuu Hoitaja 2 ohjaamaan hänen toimintaansa koko ajan omien tehtäviensä lisäksi. Mikäli arvioijat toteavat yksimielisesti tilanteen, voidaan parista heikompi hylätä.

Potilastilannearvioinneissa pyritään käyttämään Opiston ulkopuolista työelämän edustajaa yhtenä täysivaltaisena arvioijana. Työelämän edustajana toimii kyseisen arvioitavan ryhmän ammattialan edustaja. Siis pelastajaopiskelijoilla työelämän edustajana toimii pelastaja tai palomies-sairaankuljettaja (ei terveydenhuollon tutkintoa, eikä hoitoyksikkökokemusta).

Uusintamahdollisuuksia potilastilannearvioinnissa on aluksi kaksi. Mikäli kahden uusinnan jälkeen tulos on edelleen hylätty, järjestetään kyseisestä aiheesta ohjattua lisäopetusta. Lisäopetuksen jälkeen on käytettävissä vielä kaksi uusintakertaa. Jos edelleen näiden jälkeen (5 suoritusta) tuloksena on hylätty, tehdään koulutusohjelmavastaavan kanssa yhteistyössä henkilökohtainen opetussuunnitelma. Tällöin opiskelija ei valmistu suunnitellussa ajassa. Uusintasuoritukset tehdään potilastilanteesta, josta on saatu hylätty tulos eli uusintoja ei arvota.

Taistelulentäjät

Mielestäni on olemassa ammatteja, joissa on miehelle se “jokin”. Olen puhunut aikaisemmin siitä “ikuisesta pikkupojasta”, joka varmasti löytyy meistä jokaisesta. Muistan kun joskus 90-luvun puolivälin paikkeilla kävimme perheen kanssa Rissalan lentotukikohdassa Kuopiossa. Suomi oli juuri vastaanottanut uudet F-18 Hornet-torjuntahävittäjät ja meillä oli etuoikeus päästä niitä vilkaisemaan hieman lähempää. Muistan elävästi kuinka seurasimme kahden hornetin lennolle lähtöä. Muistan apumekaanikon, joka antoi pilotille käsimerkkejä ja samalla tarkasti, että kaikki vakaajat toimivat kuten pitikin. Muistan nuoren pilotin, jota sinä hetkenä kadehdin. Muistan ajatelleeni, että tuossa on pakko olla jotain suurempaa. Päästä ohjastamaan tuommoista nykypäivän ilmasodankäynnin “koston enkeliä”.

Hornet seisoi jykevästi paikallaan kiitotien sivussa olevalla alueella, joita reiden paksuiset koivut ympäröivät. Muistan hyvin sen korkeataajuuksisen ujelluksen, jonka saivat aikaan suihkumoottorit, jotka tyhjäkäynnillä imivät ilmaa sisuksiinsa. Mieleenpainuvin tapahtuma tuossa lähtöselvityksessä oli se, kun pilotti koekäytti moottoreitaan ja takana ollut koivikko viisti suihkuvirtauksen voimasta maata. Se korvia huumaava meteli. Se oli perkele jotain se.

Lähtöselvityksen tehtyään pilotti vielä tervehti seuruettamme, sulki kuomun ja rullasi koneensa kiitotien päähän. Hetken kuluttua tantereen täytti rintakehää repivä, lentokerosiinin katkuinen jumalaton meteli. Hornet oli ilmatilassa.

Miksi en minä ole taistelulentäjä?!?…..shit…

Nykypäivänä on kaiken maailman reality-sarjoja televisiossa, jotka käsittelevät eri ammatteja. Tällä hetkellä mm. televisiossa pyörii “Poliisit” ja “Pelastajien” 3. tuotantokausi. Mielestäni mielenkiintoisia sarjoja ja hyvä niin. Eipähän tuo TV-lupamaksu mene kokonaan hukkaan.

Mennäänpä kuitenkin itse asiaan:

Yle TV2 aloittaa viikolla 7/2009 Taistelulentäjät -tositv-sarjan kuvaukset Kauhavalla. Taistelulentäjät kertoo suomalaisten sotilaslentäjien elämästä ja koulutuksesta.

Sarjaa kuvataan yhteensä 70 päivää, joista merkittävä osuus toteutetaan Kauhavan Lentosotakoululla ja Kauhavan kaupungissa. Sarjasta aiotaan valmistaa oma versio myös kansainväliseen levitykseen.

Taistelulentäjät -sarja kertoo kahden eri vaiheessa olevan suomalaisen sotilaslentäjän elämästä, koulutuksesta ja työelämään siirtymisestä. Päähenkilöiden elämää seurataan vuoden 2009 kesästä vuoden 2010 syksyyn. Sarjasta tulee tehokkaan visuaalinen, ja se käsittelee teemoja fyysisestä ja psyykkisestä koulutuksesta puolustusstrategioihin, lentotekniikan muutoksiin ja kansainväliseen yhteistyöhön. Sen on tarkoitus luoda katsaus myös suomalaiseen sotilaslentohistoriaan.

Sarja kuvataan Kauhavan Lentosotakoulun ympäristössä ja se esitetään Yle TV2:ssa sunnuntai-iltaisin keväällä 2011. (Lähde Yle)

Niinhän sitä sanotaan, että hyvää kannattaa aina odottaa.

Lähtöluvan kuittaat täältä.

Kuva: Kiitotie.net

Täällä tarvitaan poliisia…

Olet luovuttanut juuri potilaan lopulliseen hoitopaikkaan, täydentänyt ambulanssin varustuksen ja tarkastanut, että kaikki tarvittava on laukuissa siten, että saat ne tarvittaessa nopeasti käsiisi. Lopuksi suljet hoitolaukut ja varmistat, että kaikki vetoketjut ovat joka taskussa keskellä. Tiedät, että vetoketjut pitää löytää helposti huonossakin valaistuksessa. Kun vetoketjut ovat aina keskellä, niin ei tarvitse niitä etsiä. Ambulanssin tarkastettuasi lähdet parisi kanssa ajelemaan kohti asemapaikkaa ja ilmoitat hätäkeskukseen statukseksi “vapaana radiolla”.

Toisaalla, sammutuspuolen miehistö on pelaamassa sählyä liikuntatunnilla. Sammutusyksikön esimies Timo, on juuri tehnyt komean maalin ja tuulettaa raivoisasti osumaansa, samalla kun joku lyö mailansa poikki maalipuihin tappion tuskassa. Kuin tilauksesta aseman kaiuttimista kajahtaa hälytysilmoitus. Kyseessä on ensivastetehtävä, tarkistuksen omainen sellainen. Hätäkeskus on saanut ilmoituksen mahdollisesta väkivaltatilanteesta ja haluaa, että lähimpänä kohdetta oleva vapaa yksikkö käy tarkastamassa tilanteen.

Minuutissa sammutusyksikkö on tallista ulkona kirkkaassa kevät ilmassa ja alkaa matka kohteeseen. Kokeneena esimiehenä Timo kysyy häkeltä lisätietoja kohteesta ja tiedustelee, että onko poliisi jo hälytetty kohteeseen. Häke ilmoittaa, että kohteessa on nähty kaksi henkilöä, mahdollisesti vahvasti päihtyneenä ja päällysvaatteet ovat olleet yltäpäältä veressä. Poliisipartio on matkalla kohteeseen, mutta ajoaika on 40 minuuttia.

Sammutusyksikön saavuttua kohteeseen, Timo ilmoittaa statukseksi häkelle “kohteessa” ja käskee kuljettajaa sijoittamaan ajoneuvon siten, että se on sopivan välimatkan päässä rakennuksesta ja käskee kuskia myöskin ottamaan huomioon sen, että mahdollinen nopea pakeneminen on mahdollista.

Timo tarkkailee hetken tilannetta ajoneuvon etupenkiltä. Ulkona on hiljaista, ei liikettä, ainoastaan hätäpuhelun soittaja. Hän ilmoittaa Timolle selvästi kiihtyneenä, että kuuli melua ja pauketta, jonka jälkeen kaksi henkilöä tuli ulos asunnosta verissään. Hän myöskin kertoi, että henkilöitä kohteessa oli enemmän kuin kaksi. Ilmoittaja ei osannut sanoa menivätkö kohdehenkilöt takaisin asuntoon, koska näki järkeväksi perääntyä tilanteesta. Timo kiittää sivullista ilmoittajaa ja kehoittaa häntä rauhoittumaan. Timo tiedustelee vielä poliisin statusta häkeltä ja saa vastaukseksi, että ajoaika poliisilla kohteeseen 30 minuuttia. Timo kääntää vielä virve-radiosta puheryhmän poliisin verkkoon ja ilmoittaa esitiedot kohteesta poliisipartiolle. Timo ilmoittaa tilanteen miehistölle ja käskyttää tehtävät:

“Miehet kuulolla, kohteessa mahdollisesti kaksi tai useampia agressiivisesti käyttäytyviä henkilöitä, jotka nähty verissään pihamaalla. Kohteessa mahdollisesti ensihoitoa tarvitsevia potilaita. Pete, ota hoitovälinepakki, Mikko, ota deffa ja Häkä, ota happipakki. Ronski, tuut mun mukaan, muut jää tähän ajoneuvon viereen odottamaan. Käydään Ronskin kanssa varovasti tiedustelemassa tilannetta”.

Timo huokaa syvään ja alkaa lähestymään kohdetta varovasti yhdessä Ronskin kanssa. Timo tuntee paljon nähneissä suonissaan, kuinka adrenaliinia erittyy verenkiertoon. Hänen hengityksensä kiihtyy. Timo halusi mukaansa Ronskin, koska miehen lempinimikin kertoo jo sen, että miksi. Ronskia kunnioitetaan. Ronski on jykevän vahva ja rauhallinen. Ladonovien kokoisia hartioita on syytäkin kunnioittaa. Timo tietää, että jos joudutaan tilanteeseen, jossa tarvitaan hätävarjelua, niin fysiikasta on hyötyä. Se voi pelastaa henkesi. Hätävarjelu on viimeinen keino. Aina ensiksi pakoon, jos mahdollista.

Saavuttuaan asunnon välittömään läheisyyteen Timo huutaa kuuluvalla äänellä: “Pelastuslaitos, onko asunnossa kaikki kunnossa?”. Samalla Timo huomioi, että ei seiso suoraan oven takana tai ikkunoiden edessä. Asunnosta ei vastata. Timo kurkkaa ikkunasta varovasti ja näkee, että mahdollisessa olohuoneessa makaa mies, jonka päästä vuotaa verta. Timo tarttuu virve-radioonsa ja pyytää häkeltä ambulanssia kohteeseen. Äkkiä Ronski huomaa, että asunnossa liikkuu joku. Ronski huutaa, että pelastuslaitos on paikalla ja tiedustelee, että mikä siellä asunnossa on tilanne. Ronskille vastataan: “Jos tänne tulette niin teidät tapetaan”. Ronski vilkaisee Timoa pelästynyt ilme kasvoillaan ja Timo heilauttaa päätään sivulle sen merkiksi, että vetäydytään kauemmaksi. Asuntoon ei uskalla mennä sisälle.

Toisaalla, olet ajamassa parisi kanssa kohti asemaa ja juttelette tulevan keväisen mökkireissun kuvioista. Samalla virve-radio alkaa piippaamaan tuttuakin tutumpaa säveltä sen merkiksi, että uusi tehtävä odottaa. Luet tekstiviestin ja huomaat, että kyseessä on A-luokan sairaankuljetustehtävä. Tokaiset parillesi, että kyseessä on “aarne”-tehtävä ja parisi tiedustelee sinulta kohteen osoitteen, syöttää sen navigaattoriin ja napsauttaa vilkkupaneelista tarvittavat merkinantolaitteet aktiiviseksi. Huomaat tehtäväkoodista, että kyseessä on pahoinpitely. Huomaat myöskin, että kohteessa on ensivasteyksikkö ja poliisi on matkalla kohteeseen. Otat radiolla yhteyden ensivasteyksikön esimieheen, joka ilmoittaa, että asuntoon ei uskalla mennä sisälle. Odottelevat poliisia, jonka saapumisaika kohteeseen n. 15 minuuttia. Samalla hän kertoo, että asunnossa makaa potilas, jonka päästä vuotaa runsaasti verta. Kysyt vielä, että mihin sijoitat kohteeseen saavuttuasi ajoneuvosi. Missä on turvallista jalkautua?

Tiedustelet saamiesi esitietojen perusteella häkeltä, että mikä on Lauri 4:n (lääkintäesimies) status. Häke ilmoittaa, että olet omillasi. Lauri 4 on kiinni elvytystehtävällä, eikä pääse irtoamaan. Tiedät kuitenkin, että kohteessa on sammutusautollinen osaavia lisäkäsiä, jotka tekevät kun käsketään. Tiedät, että olet hoitaja 1. Sinä johdat, muut tekevät.

Käyt vammapotilaan toimintamallia läpi päässäsi (potilas mahdollisesti makaa lattialla->vammamekanismi->päänalueen vamma->tajuton->mahdollisesti hätätilapotilas).

Tehdään nopea ensiarvio:

– Hengittääkö potilas?, jos ei, niin tarkastetaan nielu ja avataan hengitystie. Hengittääkö sen jälkeen?

– Tuntuuko rannepulssi?, jos ei, tuntuuko kaulalta?

– Neurostatus, reagoiko kipuun?, pupillat?

– Vammamekanismi? Muut vammalöydökset?

Ajoaikasi kohteeseen on n. 10 minuuttia, jonka aikana informoit kuskina toimivaa pariasi tilanteesta ja esitäytät potilastietolomaketta. Napsuttelet kädessäsi olevaa mustekynää hermostuneesti, mutta tiedät, että tätä varten sinut on koulutettu. Sinä osaat, sinä tiedät, sinä pystyt ottamaan vastuuta.

Saavuttuasi kohteeseen huomaat, että poliisi onkin jo paikalla. Sijoitat ajoneuvosi ensivasteyksikön viereen ja ilmoitat häkelle olevasi kohteessa. Samalla tokaiset parillesi, että pukee luotiliivin yllensä varmuuden vuoksi. Astuttuasi ulos ajoneuvosta huomaat sivusilmällä kuinka poliisi käskyttää sisällä olijoita tulemaan ulos rakennuksesta. Asunnosta kuuluu vastahakoista huutoa, mutta hetken päästä poliisi saa kaksi henkilöä ulos asunnosta, ilman sen kummempia voimakeinoja.

Haluat tilanteesta raportin, samalla aikaa kun poliisi tarkastaa asuntoa. Ensivasteyksikön esimies Timo sanoo, että olohuoneessa makasi potilas, jonka päässä oli jonkin asteen vamma. Potilas ei reagoinut hänen ulkopuolelta tapahtuneeseen puhutteluun. Tokaiset parillesi tekeväsi nopean ensiarvion, jonka jälkeen katsotaan miten toimitaan. Käskytät ensivasteyksikön henkilökunnan:

“Hoitohenkilökunta kuulolla, minulla on tästä eteenpäin lääkinnällinen johtovastuu. Lauri 4 on kiinni elvytystehtävässä, eikä pääse kohteeseen. Minä ja parini menemme asuntoon ensin, kunhan saamme siihen luvan. Te tulette heti meidän perässämme. Kukaan, korostan sanaa “kukaan”, ei koske potilaaseen ennen kuin minä olen tehnyt ensiarvion potilaalle. Häkä ja Mikko, ottakaa paarit ulos ambulanssista valmiiksi ja tuokaa ne luvan saatuamme kohteen välittömään läheisyyteen”.

Tiedät, että jotta voit johtaa, on tiedettävä ensiksi mikä on tilanne. Jotta saisit selville tehokkaasti mikä se tila potilaalla on, on sinun saatava työrauha ensiarvioon. Työrauha, vaikka tilanne olisi erittäin kriittinen. Pitää olla “hoitokuri”. Se, että kuka tekee, mitä tekee, koska tekee. Tiedät, että jos kaikki käy heti potilaaseen kiinni, on hyvän ensiarvion tekeminen erittäin hankalaa, jopa mahdotonta. Tiedät, että jotta voi johtaa, on kaverisuhteet unohdettava.

Poliisi ilmoittaa, että hoitohenkilökunta voi siirtyä kohteeseen. Kohteessa on yksi potilas. Tokaiset parillesi: “Ei muuta kuin menoksi”. Kävelette määrätietoisin askelein asuntoon. Sydämesi pamppailee, mutta olet siihen tottunut. Ilmoitat kuuluvalla äänellä astuessasi asuntoon: “Sairaankuljettajia tulossa!”. Tiedät, että hoitohenkilökunnan maine on hyvä maallikkojen keskuudessa. Usein maallikot tietävät, että heitä tullaan auttamaan. Se vaikuttaa työturvallisuuteen, potilaan asenteisiin.

Nuori konstaapeli vinkaa sinut olohuoneeseen hieman jännittynyt ilme kasvoillaan. Saavut potilaan viereen ja huomaat, että potilaan päässä on runsaasti vuotava haava. Tokaiset kuuluvalla äänellä potilaalle: “Avatkaapa herra silmät, avatkaa ne silmät!”. Ei reagointia puhutteluun. Huomaat, että potilas makaa paikassa, jossa ei ole tilaa aloittaa hoitoa. Tokaiset parillesi: “Hätäsiirto tuohon avokeittiöön, kolmannella…1,2,3!”.

Siirron suoritettuanne tarkastat potilaan hengityksen. Potilas korisee ja hengittää vaivoin. Avaat hengitystiet taivuttamalla päätä taaksepäin. Korina lakkaa. Käsket parisi tunnustelemaan pulssin ranteesta, samalla kun itse tunnustelet sen kaulalta. Parisi ilmoittaa, että rannepulssi ei tunnu. Kaulapulssi tuntui nopeana ja heikkona. Vetäiset kynälampun reisitaskustasi ja tarkastat potilaan pupillit. Ne ovat laajentuneet, eivätkä reagoi valoon. Käsket parisi tuottamaan kipua potilaan kynsivalleista kynällä voimakkaasti painamalla. Ei mitään kipureaktiota. Vilkaiset vielä pään alueen vammaa ja huomaat, että kallo on vasemman korvan yläpuolelta pehmeä ja aivomassa näkyy. Tutkit vielä potilaan nopeasti tunnustelemalla, jotta pois suljet muut vammalöydökset. Kyseessä on selvästi hätätilapotilas.

Tiedät, että potilas hengittää vaivoin, pulsoi heikosti ja on tajuton. Muistat, että hengitystie on saatava kunnolla haltuun. Nappaat intubointipakista nielutuubin, varmistat, että se on oikean kokoinen ja tunget sen potilaan nieluun. Samalla parisi alkaa laittamaan potilaalle defibrillaattorin iskulätkiä rintaan kiinni, jotta saadaan monitoroitua sydämen rytmi ja tarvittaessa ollaan elvytysvalmiudessa.

Mietit muutaman sekunnin, että mitä seuraavaksi? Katseesi hapuilee hetken levottomasti. Sinullahan oli osaavia lisäkäsiä. Käskytät Ronskin ja Mikon aloittamaan naamari-paljeventilaation potilaalle. Muistat, että sinun pitää johtaa ja johtaa ei voi, jos itse tekee. Tiedät, että on päästävä potilaasta “irti”, jotta pystyt säilyttämään kokonaiskuvan tilanteesta ja vältät putkinäköisyyden. Tunnustelet potilaan pulssia kaulalta ja se on edelleen heikko. Potilaan päässä oleva vamma vuotaa kokoajan. Siirryt taka-alalle ja käsket Timon avaamaan i.v-reittiä, jotta potilasta voidaan nesteyttää ja korvata hukattua verivolyymia.

Yht’äkkiä parisi ilmoittaa, että potilaan sydän meni asystoleen. Monitorissa näkyy pelkkää viivaa. Päässäsi takoo….mitä nyt?…miten toimitaan? Käsket parisi aloittamaan paineluelvytyksen. Samalla taputat putkinäön altistamaa Ronskia olkapäälle ja tokaiset : “Meni asystoleen, elvytystilanne, asenna Mikon kanssa LT (larynx-tuubi)”. Ronski vilkaisee sinua hämmentynein silmin…. “Ronski, asenna LT, elvytystilanne”, toistat. Ronski säpsähtää ja kuittaa: “Asennetaan LT, elvytystilanne”. Heti perään käskytät Häkää vetämään adrenaliinin valmiiksi, jotta se saadaan annettua potilaalle kunhan i.v-reitti on auki: “Häkä, vedä 5ml:n ruiskuun 1 ampulli adrenaliinia. Ampullissa 5ml adrenaliinia, eli koko ampullin vedät siihen ruiskuun valmiiksi, vahvuus 1mg/ml. Ilmoita kun adrenaliini vedetty”.

Hetken päästä Ronski kysyy LT:tä asentaessaan: “Pitäisikö tuolle vuodolle tehdä jotain?”. Mietit hetken ja toteat: “Ronski, se hengitystie on prioriteetti yksi. Se on saatava varmistettua. Jos se ei ole varmistettu, potilas ei hapetu ja menehtyy sata varmasti. Meillä ei myöskään ole resursseja paikata tuollaista vuotoa”. Pyydät nuorta konstaapelia nostamaan potilaan jalat ylös.

Kertaat mielessäsi mitä on työnalla/tehty:

– Hengitystie työnalla
– Painelu käynnissä
– Adrenaliini tulossa
– i.v- reitti auki

Parisi ilmoittaa, että monitorissa näkyy edelleen asystole, kaksi painelujaksoa takana ja ehdottaa, että ota yhteys lääkäriin ja kysy mitä tehdään. Soitat lääkärille ja kerrot tilanteen:

“Onko vastuulääkärillä?? Meillä on täällä kohteessa potilas, joka kohdattaessa oli tajuton, hengitti heikosti, rannepulssi ei tuntunut, kaulapulssi nopea ja heikko. Ei mitään reaktiota kipuun tai puhutteluun. Vasemman korvan yläpuolella suurienerginen trauma. Kallo siltä kohtaa pehmeä, aivomassa näkyy ja vuotaa paljon. Meillä ei ole resursseja paikata tuollaista vuotoa kentällä. Potilas mennyt heikosta sinusrytmistä asystoleen. Hoitoelvytys käynnissä, kaksi jaksoa painettu, kokoajan asystole. Adrenaliinia ei vielä keretty antamaan. Mitä tehdään?”

Lääkäri antaa samantien luvan lopettaa elvytys, ennen kuin se edes kunnolla ehti alkamaankaan. Vilkaiset ympärillesi ja kysyt konstaapeleilta, että onko asunnossa omaisia. Haluat varmistua asiasta, koska näet, että elvytystä ei ole hienovaraista lopettaa omaisten silmien alla. Haluat infota omaiset ennen kuin toiminta lakkaa. Se antaa mielestäsi hoitohenkilökunnasta kuvan, että kaikki annettiin mitä oli annettavissa. Omaisia ei asunnossa kuitenkaan ole, joten tokaiset:

“Se on pojat semmoinen homma, että lääkäri käski lopettamaan elvytyksen tuloksettomana. Potilas menehtyi klo.12.59.  Jättäkää poliisia varten kaikki mitä potilaaseen on asennettu, paikalleen. Kanyylit, LT, defibrillaattorin lätkät jne.”.

Lopuksi ilmoitat häkeen vainajasta. Homma siirtyi poliisin tutkittavaksi.

Loppuyhteenveto:

No niin….semmoinen tarina tällä kertaa. Meillä oli tuossa torstaina harjoitusalueella kyseinen keikka. Itse toimin hoitaja 1 roolissa ja parinani toimi Jussi, jonka kanssa oli ilo työskennellä. Keikka meni varsin mallikkaasti, hyvin pitkälti kuten tuossa tarinassa. Tuohon tarinaan olen koittanut kerätä/miettiä asioita, joita olen pyrkinyt/tulen pyrkimään hiomaan seuraavissa harjoituksissa. Näitä ei ole kirjoitettu mihinkään oppikirjaan. Ne on asioita, jotka mä henkilökohtaisesti näen tärkeänä. Pääasiassa tarkoitan sitä ihmisten johtamista. Johtamaan et opi kuin johtamalla.

Usein keikat sairaankuljetuksessa ovat sitä, että kohteeseen mennään sen parin kanssa. Harjaannutaan työskentelemään pareittain, mutta ongelmia ilmaantuu heti kun hoitohenkilökuntaa onkin enemmän. Kaikilla on enemmän tai vähemmän kierroksia. Kaikilla on intoa hoitaa sitä potilasta. Mä arvostan semmoista johtajaa, joka on jämpti. Johtajaa, joka käskyttää selkeästi, vaikkapa taputtamalla siihen olkapäälle ja ottamalla sen henk.koht. kontaktin alaiseensa. Johtajaa, joka uskaltaa ottaa sen toiminnan edellyttämän vastuun ja informoida hyvin. Johtajaa, joka ottaa sen porukan haltuunsa ja unohtaa ne kaverisuhteet kun niin vaaditaan. Tarvittaessa on pystyttävä herättämään ne ukot, mutta pyrittävä tekemään se siten, että herätettävä ei mene yhä enemmän lukkoon.

Tuo keikka meni pirun hyvin ja itseäni lämmitti suuresti se, että poliisin kouluttaja tokaisi, että hoitotilanteen johtaminen oli niin hyvää, että siihen hän heti kiinnitti huomiota. Meillä on kurssilla hyviä persoonia. Jätkiä, joilla on helvetin hyvä ulosanti. Semmonen jämäkkä ote tehdä hommia. Sitä mä arvostan. Mä uskon, että niistä jätkistä tulee vielä hyviä johtajia, joidenka alaisuudessa olisi helppo toimia. Onhan se niin, että kun on päteviä kavereita ympärillä niin se tekee johtamisesta helpompaa. Varsinkin kun se on yhdistetty tiettyyn oma-aloitteisuuteen.

Oli myös hieno huomata se poliiseista, että näihin jätkiin voi tiukassa paikassa luottaa. Jos itse joutuu joskus hoitotilanteessa hengenvaaraan, niin tietää, että pätevät kaverit tulevat tarvittaessa vaikka oven läpi auttamaan. Taisi muuten yksi konstaapeleista olla Kuopion nopein vetämään. Sen verran mallikkaasti lähti virka-ase kotelosta.

Alla muutama kuva tuosta päivästä. Päivän kruunasi sää, joka oli kuin morsian.

Potilaan tasolla

Tämä viikko vietetään pelkästään ensihoidon ja keikan ajamisen merkeissä. Jokapäivä ajetaan keikkaa aamusta iltaan. Saadaan niitä toistoja, joita ei tähän mennessä hirveästi ole kertynyt. On toki keikkaa ennenkin ajettu, mutta ei tässä mittakaavassa. Kyllä se niin on, että jos vertaa tämänhetkistä toimintaa ensimmäisiin keikkoihin, niin kyllä sitä rauhallisuutta ja määrätietoisuutta on tullut 200% lisää toimintaan. Ensimmäisillä keikoilla jännitti pelkästään mittaamista ja potilaan haastattelua paljon. Hyvä kun tiesi edes mitkä välineet on missäkin repussa.  Nyt on oppinut semmoisia perusasioita, joten pystyy keskittymään paremmin siihen potilaaseen. Ei vielä mistään rutiinista voida puhua, mutta kuitenkin. Oikeastaan se heijastuu parhaiten juuri tuona rauhallisuutena hoitotilanteessa.

Meillä oli tuossa tiistain harjoituksissa mukana ulkopuoliset potilaat. Eli potilaina eivät olleet kurssitoverit. Potilaina toimi SPR:n vapaaehtoistyöntekijät. Mielestäni tuo toi todella hyvän vaikutuksen itse keikkoihin. Voitte kuvitella jos itse olisitte potilaina ja joutuneet tilaamaan sairaankuljetuksen palveluita, sama tilanne. Potilaat eivät tienneet mitään siitä, miten heitä tullaan hoitamaan. Kyllä tekin haluatte tietää, että mitä nyt ympärillä tapahtuu. Mitä teille tehdään ja miksi. Noihin keikkoihin oli oikeastaan todella helppo heittäytyä mukaan. Se potilaan informointi tuli ainakin itsellä kuin itsestään. Ei sitä sydänfilmiä voi naispuoliselta potilaalta ottaa paita päällä. Pitää osata semmoinen tietty hienovaraisuus ja kuten edellä mainitsin, pitää osata informoida, että miksi se filmi pitää ottaa ja miten se tapahtuu. Meillä oli myös potilaana hieman vanhempi eläkkeellä oleva henkilö. Vanhoja ihmisiä teititellään jos he eivät tee hoitajan kanssa “sinun kauppoja”. Piste.

Saimme harjoituksen lopuksi hyvää palautetta potilailta, joka lämmitti mieltä. Jos ulkopuolinen, mitään hoitoalasta tietämätön sanoo, että tuntee tulleensa hyvin hoidetuksi, niin mielestäni jotain on tehty oikein. Koskaanhan et näissä hommissa ole liian hyvä, mutta oikeaan suuntaan ollaan ainakin kurssilaisten kanssa menossa. Huomenna toimitaan harjoituksissa ensivasteyksikköinä sammutusautoilla. Ensivasteyksiköllä tarkoitetaan yksikköä, joka on lähimpänä potilasta tilanteessa, jolloin kaikki sairaankuljetusyksiköt ovat varattuna tai liian pitkän ajomatkan päässä. Sammutusautoissa on myös hoitovälinepakit ja defibrillaattori näitä tilanteita varten. Huomenna myöskin treenataan yhteistoimintaa poliisin kanssa. Kuopion poliisilaitokselta tulee yksikkö mukaan harjoitukseen. Koitan napata muutaman kuvan toiminnasta siinä sivussa.