Tenttiviikko

No niin…tällä viikolla vuorossa ovat ensimmäiset ensihoidon käytännön tentit. Aiheina muistaakseni i.v.-reitin avaaminen, nilkan reponointi, elvytys ja rytmin analysointi, naamari-paljeventilaatio ja happihoidon menetelmät (astma, keuhkoödeema, COPD). Osassa tenteistä on jonkin asteen aikaraja, jotta saadaan luotua painetta ja varmistutaan siitä, että toiminta on riittävän tehokasta. Ennen kokeen suorittamista oppilaalle arvotaan jokin ylläolevista tenteistä. Oppilas ei siis tiedä etukäteen, mikä häntä oven takana odottaa. Kyllähän se saattaa hieman sydämeen ottaa, mutta tällä alalla paine on paras ystäväsi. Se ei sinua koskaan jätä.

Itsellä nuo asiat pitäisi olla ihan hyvin hallussa, ainakin kanylointi. Jos suonen olen löytänyt, niin yleensä se on myös lähtenyt vetämään. Virheasennossa olevan nilkan vetäminen paikalleen eli nilkan reponointi, on harjoittelussa jäänyt vähälle. Sitä pitää vielä kerrata ennen torstaita. Elvytys on hallussa, samoin defibrillaattorin käyttö. Naamari-paljeventilaatiota pitää vielä käydä hiomassa. Happihoidon menetelmät ovat pääpiirteittäin hallussa. Aika vähän kuitenkin kyseisiä toimenpiteitä on täällä treenattu yhdessä. Kaikilla varmasti teoriapuoli on hyvin hallussa, mutta itse käytäntö on se, joka saattaa aiheuttaa ongelmia, ainakin itsellä. Jotain saattaa helposti unohtua, koska kaikki asiat eivät ole päässeet takertumaan lihasmuistiin.

Turha noista on liikaa stressata…..vituiks ne menee kumminkin. 🙂

Käytiin tuossa viime viikolla Iisalmessa ajoharjoittelukeskuksessa. Luisteltiin peilijäällä ambulansseilla ja sammutusautoilla. Tarinan opetus oli se, että eipä niitä kukaan pidä hanskassa jos “reikä päässä” ajellaan. Eikä tarvita edes reikää päähän jos ei tunnisteta/tiedosteta riskejä. Pelkkä väistöliike 40kmh nopeudesta sammutusautolla, on aika helvetin vaikeaa. Varsinkin jos tien pinta on jäässä. Ei se pysähdy vaikka kuinka kaulalaskimot pullollaan survot jarrua. Kuvitellaan tilanne, että joku tulee kärkikolmion takaa eteen kun ajat hälytysajoa. Onko silloin vauhti 40kmh?? Saanen epäillä. Mitä teet?….et mitään.

Pienenä loppukevennyksenä voisin hieman muistella aikaa, jolloin olin hakemassa kurssille. Siellä alkutalven paskakeleissä juostessani motivoin itseäni ajatuksella, että jos joskus Jukka pääsee sammutusauton rattiin, niin kyllähän kuskilla ajolasit on oltava. Kyseisillä laseilla on pitkä tarina, eikä siitä sen enempää, mutta syy miksi ne joskus alunperin hommasin oli se, että ne ovat niin helvetin reteet. Nuo lasit silmillä ei voi olla nöyrä. Elämässä on hetkiä jolloin ei pidäkään olla. Lasit nostattivat hymyn lähes jokaisen kurssitoverin suupieliin. Niillä oli/on hienoa päästellä. Unelma kävi toteen. 😉

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *