Potilaan kohtaaminen

Hetki jolloin potilas kohdataan, määrää hyvin pitkälti sen miten potilaan ja hoitajien välinen hoitosuhde lähtee käyntiin. Se on myös hetki, joka painuu sinne paikalla olijoiden muistiin. Tuo potilaan luottamuksen herättäminen on hyvin haastava prosessi. Eikös se niin ole, että luottamus on hyvin vaikea ansaita, mutta niin helppo romuttaa. Potilas saattaa kohteessa olla peloissaan terveytensä puolesta. Häntä saattaa hävettää se oma avuttomuus kun ne kuset ja paskat on alla tai hän ei tykkää siitä, että vieraat ihmiset tulevat hänen kotiinsa. Pitää myöskin muistaa se, että kaikki ihmiset eivät halua, että heitä autetaan, vaikka olisivatkin sen tarpeessa. Ennen kaikkea on hyvä pitää mielessä se, että on potilastilanteita, joissa on riski siitä, että oma turvallisuus vaarantuu. Selän taakse ei päästetä ketään….koskaan. Potilaan kohtaamisessa tarvitaan siis hyviä vuorovaikutustaitoja, itsetuntemusta ja tarvittaessa helvetin pitkää pinnaa. Mitäpä sanoisit vaikkapa 15-vuotiaalle tytölle, joka lauantai illan huumassa on viillellyt ranteitaan ja ilmoittaa yhteistyökykynsä tokaisemalla: “Painu vittuun niiden kumihanskojen kanssa. Mun isä hakkaa ja mutsi kuoli viime viikolla”. Pääni oli hyvin pitkälti tyhjä, tyhjä niistä rohkaisevista sanoista, hetkellä, jolloin kyseinen tilanne luokassa eteeni simuloitiin.

Eilen käytiin pitkästä aikaa harjoitusalueella ajamassa neljä keikkaa ja hieman treenailtiin tuota potilaan kohtaamista. Pyrittiin hoitamaan keikat aivan kuten ne työelämässä hoidetaan. Meillä oli hätäkeskus, joka hoiti hälyttämisen. Oli lääkäri konsultaatiota varten. Niin ja olihan meillä ambulanssi varusteineen. Oli mukava päästä hoitamaan keikkoja aiemmin opitun perusteella kokonaissuorituksina. Huomasi, kuinka haastavaa se haastattelu ja potilastietojen kirjaaminen samaan aikaan onkaan. Kyllä se siitä lähtee, kunhan pääsee sinuiksi homman kanssa. Kyllä se niin vaan on, että potilaan siirtäminen kohteesta ambulanssiin, on yllättävän vaikeaa kaikkien hoitovälinelaukkujen ja monitorin kanssa. Eikä vielä tultu edes kerroksesta alas. Voimaa saa kuulemma aina lisää, jos ei työssä pärjää.

Olin hoitaja 1 keikalla, jossa potilas valitti kovaa päänsärkyä. Saavuimme kohteeseen ja heti alkajaisiksi unohdin ilmoittaa virvellä häkelle, että olemme kohteessa. Laitoin vielä virvestä äänenvoimakkuuden hiljaiselle (ettei radio huuda kokoajan), joten en kuullut jos häke yritti tilatietoamme tiedustella. Tosielämässä olisi kenties kohteeseen rynnännyt joukko poliiseja katsomaan, että onko kaikki hoitajilla kunnossa….se on semmosta. 🙂

Aloitin keikan esittäytymällä ja tunnustelemalla sykkeen ranteesta. Syke oli 90 ja lämpöraja ranteessa. Potilas oli tolkuissaan eli aikaan ja paikkaan orientoitunut ja hengitteli normaalisti. Kyselin hieman potilaalta, että miksi potilas oli meidät kotiinsa soittanut. Potilaan puhe oli hieman epäselvää, mutta hän valitti kovaa päänsärkyä ja oli oksennellut. Epäilin mahdollista aivoverenvuotoa ja potilas kertoikin, että oli lyönyt päänsä muutama päivä takaperin. Tunnustelin hieman päänseutua ja vasemman korvan yläpuolella oli kuhmu. Otimme verenpaineet, jotka olivat 180/110 ja korkeat paineet tukivat epäilystäni kallon sisäisestä vuodosta. Otettiin myös happisaturaatio, verensokeri ja alko. 12-kanavaista EKG:tä en nähnyt tarpeelliseksi ottaa, koska potilaalla ei ollut sydänperäisiä sairauksia ja ajattelin, että voipi tulla kiire, joten turha hierominen minimiin. Kuunneltiin hengitysäänet, jotka olivat normaalit molemmilla puolilla. Testasin potilaalta puolierot ja kynälampulla pupillien reagoinnin. Potilaan oikeassa kädessä, oikeassa jalassa ja kasvojen lihaksissa selvä puoliero, joka oli merkki neurologisesta vajaatoiminnasta. Samoin puheen sammaltaminen johtui mahdollisesti siitä, että puheentuottamisalue sijaitsee aivoissa vasemmalla puolella, joka saattoi olla vaurioitunut. Annettiin potilaalle happea ja avattiin i.v-yhteys aukiolotiputuksena, jotta voidaan tarvittaessa pitää verenpaine oikealla tasolla. Aivovamma potilaan verenpaineita ei saa missään nimessä laskea, koska ne ovat korkealla juuri siksi, että aivoissa kiertää riittävä määrä verta. Jos verenpainetta lasketaan, potilas menettää tajuntansa ja aivot kestävät n. 4 minuuttia hapenpuutetta ilman vaurioita. Se ei siis ole suotavaa. Lopuksi konsultoin lääkäriä hoitopaikasta ja kuljetimme potilaan keskussairaalaan jatkohoitoon.

Henkilökohtaisesti päivän parasta antia oli tipan laiton onnistuminen varsin mallikkaasti keikkatilanteessa. Mä olen tässä treenannut paljon tuota i.v-reitin avaamista yhdellä kädellä. Kun pistää yhdellä kädellä, turha näpertely jää pois ja toinen käsi mahdollistaa ihon pitämisen kokoajan kireällä, jotta suoni ei pääse karkuun. Pitää vaan omaksua hyvä tekniikka vetää neula taaksepäin. Tökkäsin tuon kanyylin kyynärtaipeeseen, jossa oli hyvä paksu suoni. Siitä huolimatta itseäni lämmitti se, että onnistuin alle 10 sekunnissa kanyylin laittamaan valmiiksi letkuttamista varten. Jotenkin oikein odotti, että pääsisipä nyt pistämään kun on sitä harjoiteltukkin. Mukava oli näyttää opettajalle, että näitä on tehty ennenkin….haha…olin palkkani ansainnut . 😉

Cooperin testi

Jees….tänään aamulla kiskaistiin sitten Kuopio-hallissa kurssin ensimmäinen cooperin testi. Testi oli lähinnä kartoitusta omasta juoksukunnosta, eikä sillä ollut vaikutusta liikunnan arvosanan arvosteluun. Testistä ilmoitettiin vasta kahta viikkoa ennen sen juoksemista, joten jokaisella lajikohtainen treeni jäi hyvin vähälle. Itse olen tällä hetkellä harjoitellut kuntosalilla neljästi viikossa ja juoksemaan olen pyrkinyt kahdesti viikossa. Itseäni hieman harmitti tuo testin “puskista” tuleminen, koska olisin halunnut hermottaa kroppaani hieman kovempaan vauhtiin ennen varsinaista koitosta. Kahdessa viikossa kun ei hirveästi enää ole tehtävissä.

No….jokainen lukija varmaan tietää tuon 12 minuutin juoksutestin tunnelman. Fiilikset ovat hyvin pitkälti, jotain muuta kuin euforiset. Suurimman osan tuosta 12:sta minuutista odottaa, että saisi luvan heittäytyä siihen tartaniin. Cooper on myös omasta mielestäni helvetin kurinalainen, nöyrä juoksu. Pitää toisinsanoen tuntea itsensä niin, että osaa lähteä liikkeelle juuri oikeaa vauhtia, jotta ei hyydy liian aikaisin. Samalla pitää muistaa myös se, että jos lähdet liikkeelle liian hitaasti, jo viiden sekunnin jääminen tavoitekierrosajasta, merkkaa isoa vauhdin kiristämistä loppua kohden. Oikeastaan homma kustaan pahimmassa tapauksessa valmiiksi jo ensimmäisen kierroksen aikana. Pitää olla itsekuria juosta kellon mukaan, vaikka muut juoksisivat kovaa ohi. Kyllä ne siellä edessä nopeasti rauhoittuvat, kunhan hapot iskevät lihaksiin. Kello kertoo totuuden.

Onhan se niin, että vaikka testi itsessään on rankka, on se vaan pirun hienoa se kilpailun tuntu. Se fiilis kun mätkähdät tartaniin ja keuhkot meinaa räjähtää. Se fiilis kun olet antanut kaikkesi. Juoksu juostiin siis hallissa. Minun mielestäni tuo sisäilma on jotenkin myrkkyä tämän luonteisessa testissä. Se ilma on niin kuivaa. Ulkona juokseminen on siitä mukavaa, koska saat raikasta happea kokoajan keuhkoihin, kunhan jaksat sitä vaan vetää niihin. Kaikesta huolimatta asetin tavoitteeksi vähintään 3000m. Se on jotenkin semmoinen maaginen raja. Tiesin, että omaan ennätykseeni (3130m) ei sisätiloissa ja ilman kovatehoista vetoharjoittelua tulla pääsemään.

Itse juoksu meni hyvin, paremmin kuin odotin. Juoksin alkumatkan Kallen ja Kimin kanssa juuri sopivaa vauhtia. Näin järkeväksi käyttää Kallen ja Kimin vetoapua hyväkseni mahdollisimman pitkään. On helpompi juosta kun joku “avaa tietä” edessä ja itse tyytyy tarkkailemaan kavereiden puhtia taaempaa. Silloin haistaa sen kaverin hyytymisen ja voi pamauttaa isompaa silmään ja ohi. Kimin vauhti hyytyi muistaakseni jossain puolenvälin paikkeilla, mutta Kallen kanssa kävimme raivoisaa taistelua kahdella viimeisellä kierroksella. Viimeisellä kierroksella laitoin kaikki peliin, tein aloitteen ja otin irti. Kalle ei enää pystynyt vastaamaan nopeaan vauhdin muutokseeni. Se on helvetin vaikeaa henkisesti kun olet aivan puhki ja toinen ampuu ohi. Sen takia tein itse aloitteen loppukiristä. Kelasin mittariin 3060m ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen.

Oli hienoa juosta kun porukka kannusti, varsinkin viimeisillä kierroksilla. Ne on niin syvältä. Oli myöskin hieno huomata, että muutama muukin kurssitoveri kelasi mittariin tuloksen, johon he olivat silminnähden tyytyväisiä. Eikä se tulos, vaan se, että vedät parhaasi. Se palkitsee.

Hengitysvaikeus

Tulin juuri tuolta koulun punttisalin hämärästä ja ajattelin lueskella hieman perjantain tenttiin. Tenttiin kuuluu yhtenä osa-alueena hengitysvaikeus. Hengitysvaikeuspotilaan kohtaaminen on hyvin yleistä ensihoidossa. Ajattelin tässä hieman kertailla opetettuja asioita kirjoittamalla ne tänne. Katsotaan mitä saan kursittua mieleni sopukoista kasaan ilman, että käyttäisin muistiinpanoja. Ei se haittaa, vaikka väärin menisi. Ensihoidossahan ei ollut ehdotonta totuutta. 🙂

Hengitysvaikeus

Hengitysvaikeuspotilas on yleensä ihminen, joka sairastaa sydämen vajaatoimintaa, astmaa tai keuhkoahtaumatautia (COPD). Ihminen voi myös olla monisairas eli hän voi sairastaa yllämainituista sairauksista useampaa kuin yhtä. Hengitysvaikeutta esiintyy myös potilailla, joilla akuutti keuhkoveritulppa (keuhkoembolia). Myös aspiraatio vaikeuttaa keuhkorakkuloiden (alveolien) kaasujen vaihtoa. Aspiraatiolla tarkoitetaan mahan sisällön, vammapotilaalla veren ja hukuksiin joutuneella veden vetämistä hengitysteihin.

Vaikean hengitysvaikeuden omaava potilas on kohdattaessa kalpea ja kylmän hikinen. Hengityksen apulihakset (vatsa,kylki ja niskanseutu) ovat silminnähden käytössä. Potilas on yleensä itse hakeutunut puoli-istuvaan asentoon, koska tuntee makuulla tukehtuvansa. Potilaan syketaajuus on kohonnut ja huulet usein syanoottiset (siniset). Happisaturaatio alle 80% (valtimoveren happipitoisuus). Potilas pystyy puhumaan vain yksittäisä sanoja. Hengitystaajuus on yli 35krt/min ja hengitysäänissä vinkunaa (astma), märkää rohinaa (keuhkoödeema) tai kumpaakin näistä (monisairas astma/ödeema). Mahdollisessa keuhkoemboliassa hengitysäänet normaalit alkuvaiheessa->jos kehittyy keuhkoödeemaksi niin märkä rohina. Potilas on usein levoton, koska luulee kuolevansa. Ammattimainen ja potilasta informoiva/rauhoittava hoitotoiminta on siis ensiarvoisen tärkeää.

Keuhkoödeema

Taustalla usein AMI (sydäninfarkti), rytmihäiriö, keuhkoembolia tai tulehdus. Sydämen vasemman kammion pumppauskyky heikentyy hapenpuutteen vuoksi. Sydämen oikea kammio kuitenkin pumppaa verta normaalisti keuhkovaltimon kautta keuhkoihin (veren hapetus) ja siitä edelleen keuhkolaskimoon, joka johtaa vasempaan eteiseen ja siitä eteiskammioläpän kautta vasempaan kammioon. Vasen kammio ei kuitenkaan pysty pumppaamaan niin paljon verta eteenpäin mitä oikea kammio pumppaa sille, koska se kärsii esim. AMI:n aiheuttamasta hapen puutteesta ja sen suorituskyky on näin laskenut. Sydämen vasemmalle puolelle muodostuu siis ylipaine. Veri alkaa nousta keuhkolaskimoa pitkin keuhkojen hiussuonistoon, jossa ylipaine saa aikaan kudosnesteen työntymisen hiussuonen läpi, keuhkorakkulan ja hiussuonen väliseen välitilaan. Välitilassa kudosnesteen poistosta huolehtiva imusuonisto, ei enää pysty poistamaan määräänsä enempää kudosnestettä, jolloin kudosneste painuu keuhkorakkulan sisään, tuhoaa rakkulaa kasassa pitävän surfaktantin ja näin ollen rakkula painuu kasaan ja täyttyy nesteellä. Kyseinen ilmiö vain pahentaa hypoksiaa (kudosten hapenpuute), koska se lisää edelleen sydämen hapenpuutetta, koska keuhkojen kaasujen vaihto häiriintyy. Kun meillä vielä syketaajuus kiertää korkealla, sydän voi “leikata kiinni”. Se väsyy.

Keuhkoödeeman hoito

– Kun potilas kohdataan niin esitellään itsemme vaikkapa tyyliin “Pelastuslaitokselta iltaa, minä olen Jukka ja parini on Tero, ollaan tultu katsomaan, että mikä Teillä on hätänä”.

– Mitataan pulssitaajuus (ranne), hengitysäänet, hengitystaajuus, lämpöraja, verenpaine, happisaturaatio ja (ihon väri ja hikisyys silmällä). Puhuuko vain pelkkiä sanoja tai lyhyitä lauseita?

– Lisäavun pyytäminen kohteeseen (lisää käsiä ja laajempaa hoitoa hoitotasolta).

– Haastatellaan potilasta oikeilla ja määrätietoisilla kysymyksillä kuten: Onko kipuja? Missä? Koska alkoi? Alkoiko kipu nopeasti vai viiveellä? Onko ollut aikaisemmin samaa kipua? Löytyykö Kela-korttia (aiemmat sairaudet kääntöpuolella, nimi ja HETU).

– Annetaan Dinit-suihke (nitro) heti RR-mittauksen jälkeen jos rintakipua ja verenpaineet RRsys110-120 (konsultointi epäselvässä tilanteessa?). Pöhöpotilaalle, jolla RRsys 100 tai alle (huono ennuste) ei saa aloittaa CPAP-hoitoa (laskee verenpaineita).

– Annetaan happea varaajamaskilla, konsultoidaan lääkäriä CPAP-hoidon (ylipainehappihoito) aloittamisesta, kootaan CPAP-laitteisto, otetaan EKG ja lähetetään se langattomasti sairaalaan, avataan i.v-yhteys.

– Kun lupa CPAP:iin, myydään se potilaalle. CPAP-hoitoon sisältyy pieni uloshengitysvastus, jota potilas pitää usein epämiellyttävänä, koska luulee muutenkin tukehtuvansa. Hoito pitää osata “myydä” oikein vaikkapa tyyliin:

” Laitetaan Teille tästä tämmöinen erilainen happilaite kasvoille. Sen tarkoitus on painaa Teidän keuhkoissa oleva neste pois, jotta Teidän hengitys saataisiin helpottamaan. Hoito voi parin ensimmäisen minuutin aikana tuntua epämiellyttävältä, koska laitteistossa on pieni uloshengitysvastus. Hoito helpottaa oloanne hyvin nopeasti, kunhan maltatte pitää maskia kasvoillanne. Tero tulee tuohon Teidän selkänne taakse pitämään maskia käsin paikoillaan ja ohjeistaa kokoajan. Sovitaan käsimerkeistä, koska me ei saada Teidän puheestanne selvää, kunhan Teillä on tuo maski kasvoilla. Käsimerkit ovat seuraavat: peukku ylös->hoito vaikuttaa/olo helpottuu/kyllä, peukku alas->hoito ei vaikuta/olo pahenee/ei ja käsi nyrkkiin ylös->tunnette pahoinvointia/maski pois kasvoilta. Vastatkaa nyt mainitsemillani käsimerkeillä ymmärsittekö?”.

– Kun CPAP-hoito on aloitettu niin tarkkaillaan koko ajan potilaan vastetta hoidolle. Potilaan tila pitäisi olla silminnähden helpottunut 10min hoidon aloittamisesta. Pidetään huolta, että maski on tiivis (positiivinen hengitystiepaine säilyy) ja hoitoon ei tule turhia katkoja. Annetaan Dinit-suihke jos RRsys 150 tai yli.

Dinit-suihke (Nitro)

Annetaan potilaan kielen päälle. Potilasta kehoitettava pidättämään hengitystään, jotta lääke ei inhaloituisi (sisäänhengitys) ja painamaan kieli kitalakeen kiinni, jos mahdollista. Lääkeaine imeytyy suun limakalvoilta ja saa aikaan laskimoiden ja valtimoiden laajentumisen. Pienentää näin sydämen oikean puolen kuormaa (esikuorma) ja vasemman puolen kuormaa (jälkikuorma). Lääke laajentaa myös sepelvaltimoita, jolloin sydänlihas hapettuu paremmin->rintakipu helpottaa. Laskee verenpainetta, koska laajentaa verisuonia. Annetaan ensiksi yksi suihkaus ja sen jälkeen odotetaan 30 sekuntia ja toinen perään.

Tässä nyt oli hieman hengitysvaikeudesta keskittyen tuohon keuhkoödeeman hoitoon. Tulisi muuten niin pitkä blogimerkintä, että säästetään jotain tuonnemmaksi.

ABCD

2. lukukausi potkaistiin käyntiin koulun auditoriossa pienimuotoisella infotilaisuudella. Tilaisuudessa kerrottiin ensihoidon koulutusohjelman tulevasta sisällöstä. Seuraavat kuukaudet tulevat muodostumaan lukuisista tenteistä, niin teoriassa kuin käytännössäkin. Koulutuksessa keskitytään mm. erilaisten oireiden tunnistamiseen, jonka kautta päästään aloittamaan oireen mukainen hoito. Koulutuksen kenties tärkeimpänä tavoitteena, on antaa oppilaalle tietty pätevyys osata hahmottaa oireiden ja saatavilla olevan lisäinformaation (haastattelu, sairaudet, lääkitys) perusteella, että mikä on se perimmäinen syy sairastumiseen. Se syy, miksi potilaan elimistö reagoi kyseisellä tavalla. Varmasti useasti joutuu hoitamaan pelkkiä oireita, koska ammattitaito on rajallinen ja olosuhteet kentällä poikkeavat hoitolaitoksien resursseista. Ambulanssin hoitomuotoihin kun ei kuulu kerroskuvaus, mahdollisen aivoverenvuodon toteamiseksi tai pois sulkemiseksi. Tulee varmasti tilanteita, joissa minä en tule tietämään, että mikä sitä potilasta pohjimmiltaan vaivaa. Silloin on vaan hoidettava oireita ja tarvittaessa konsultoitava lääkäriä tai pyydettävä lisäapua kohteeseen.

Eli käsillä on kenties koko kurssin haasteellisin koulutusvaihe. Käsillä ovat asiat, jotka luovat sen perustan toimimiseen siellä ambulanssin uumenissa. Lukijoistakin olisi varmasti mukavaa, jos tiukan paikan tullen heitä hoitamaan saapuneet “kesurit”, olisivat asiansa osaavia, inhimillisiä ja tarvittaessa hoito olisi tarpeeksi agressiivista. Jakson aikana tullaan siis punnitsemaan oppilaiden paineensietokykyä ja kykyä tehdä ratkaisuja. Mielellään oikeita. Oma kunniani onneksi kestää myös kieltäytyä tekemästä asioita, joihin en omaa pätevyyttä. Silti väärillä ratkaisuilla, väärässä paikassa, voi tappaa ihmisen. Mitä se on?? Se on osa ensihoitoa.

Jos joku lukijoista ihmettelee blogimerkinnän otsikkoa, niin se on kaava, jolla suoritetaan aina potilaan ensiarvio. Siitä se lähtee.

A= Ilmatie
B= Hengitys
C= Verenkierto
D= Tajunta