Tarinoita tosielämästä

Hyvä kaverini otti minuun aamulla yhteyttä ja tarjosi minulle linkin blogiin, jota kirjoittaa henkilö, jonka ammatti on hätäkeskuspäivystäjä. Pelastusopisto huolehtii myös kyseisen ammattikunnan kouluttamisesta. Luettuani blogin läpi, huomasin, että kirjoittaja on verbaalisesti hyvin lahjakas ja omaa tietynlaista “munaa” kirjoittaa asioista, joista kirjoittaminen on haastavaa, koska on osattava kunnioittaa tiettyjä asioita. Uskon, että tuo häkepäivystäjän blogi pysäyttää lukijansa miettimään tiettyjä asioita. Kuten aiemmin kerroin blogissani, on oppitunteja, joiden aikana kaikki ovat hiljaa ja vain yksi luokan edessä on äänessä. Niillä tunneilla käsiteltiin päivystäjän blogissa ilmeneviä stressitilanteita.

Päivystäjän blogista myös huomaa, että hän on tehnyt tuota työtä jo jonkin aikaa. Meille joskus sanottiin: “Älkää olko huolissanne siitä, mitä te tulette näkemään. Olkaa huolissanne siitä, että jos teistä muovautuu tunteettomia, kyynisiä ihmisiä”. En tarkoita, että päivystäjä olisi ihmisenä kyyninen, mutta työ on varmasti jättänyt häneen jälkensä. Päivystäjän blogia lukiessani huomasin, että työ opettaa käsittelemään asioita. Kyseisiä stressitilanteita/-reaktioita ei opi käsittelemään millään muulla tavalla, kuin painamalla ne “siniset” päällä sinne kohteeseen. Kohtaamalla sen kylmän tosiasian. Mä joskus kysyin eräältä luennoitsijalta, jonka työnkuvaan kuului suruviestien vieminen omaisille, että “Tottuuko tuohon koskaan?”. Hän vastasi, että työhön tulee rutiini, mutta omaisten tuskaan ei koskaan totu. Jos tottuu, on sairastunut.

Mielestäni tuo päivystäjän blogi on hieno tarina rankasta duunista, rankasta duunista tosielämässä. Duunista, joka on jättänyt jälkensä tekijäänsä, mutta jonka tekijä on silti hyvin tietoinen henkisestä jaksamisestaan. Blogini lukijat voivat itse päättää, että haluavatko lukea päivystäjän tarinan ja kenties samalla muuttaa käsitystään elämän hauraudesta ja siitä, mitä yhteiskunnassamme tapahtuu.

Nyt joululomalle.

“Hätäkeskus, kuinka voin auttaa ja palvella?”

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *