Torniharjoittelukauden avaus

Täällä opistolla on hyvin pitkälti urheilullista porukkaa. Itsekkin olen koko ikäni harrastanut jonkin asteista liikuntaa. Itse olen pelannut jalkapalloa aina 20:een ikävuoteen saakka. Siitä eteenpäin olen liikkunut omatoimisesti. Harrastuksiini kuuluu tällä hetkellä kuntosaliharjoittelu ja lenkkeily. Uimista olen tunkenut ohjelmaani aina silloin tällöin, mutta se on jäänyt hyvin vähälle viime aikoina. Kuntoilusta tulee hyvä fiilis ja se auttaa jaksamaan arjen askareissa. Itselle se toimii myös hyvänä keinona ottaa irti arjesta. On mukava kiskaista lenkkarit jalkaan ja suunnata lenkkipolulle hyvän musiikin saattelemana. Siinä pystyy itsekseen miettimään asioita ja kukaan ei ole häiritsemässä. Henkistä huoltoa parhaimmillaan.

Tänään kuitenkin kävin Aleksin kanssa, hieman kiipeilemässä letkutornin kierreportaissa. Tämä siksi, että näen tärkeänä totuttaa kroppaani siihen, mitä siltä tullaan vaatimaan koulutuksen kuluessa. On eri asia juosta kovaa tasamaalla kuin se, että nouset portaikkoa 60kg lisäpainolla. Kävimme Aleksin kanssa pukemassa sammutusvarustuksen niskaamme ja kiskaisimme paineilmalaitteet selkään. Paineilmalaitteen puimme yllemme ilman maskia, joka tekee hengittämisestä luonnollista eli helpompaa. Se on syytä huomioida. Päätimme ottaa myöskin kummallekkin letkukehikot molempiin käsiin, jotta kummankaan ei tarvitsisi uhrata kallisarvoista energiaa liikaan puhumiseen. Kiipesimme aluksi kaksi kertaa 7.kerrokseen kehikoiden kanssa, jonka jälkeen otimme hieman happea alhaalla. Tämän jälkeen kiipesimme vielä kaksi kertaa ilman kehikoita torniin ja alas. Oli jännä fiilis jaloissa siinä vaiheessa, kun tiputimme kehikot pois ja aloitimme kipuamaan portaita ilman kehikoiden tuomaa lisäkuormaa (2x18kg=36kg). Tuntui siltä, että ei olisi omistanut jalkoja enää ollenkaan. Itsellä ei tuon kehikoiden kantamisen kanssa ole mitään ongelmia. Kädet jaksavat kantaa hyvin ja ne eivät puutuneet oikeastaan yhtään tuossa treenissä. Se on hyvä asia. Samaan näkemykseen yhtyi myös Aleksi. Pienikokoisilla kavereilla, tuo käsien puutuminen yhdistettynä jalkojen tuottamaan maitohappoon, on jokseenkin myrkyllinen yhdistelmä. Oikeastaan mitä enemmän jalat kestävät tuota lisäpainon ja kiipeämisen lopputuloksena syntyvää maitohappoa, niin sen paremmin menee.

Mukava vaihteleva treeni ja ennen kaikkea lajinomainen sellainen. Jos nyt joku lukijoista ajattelee menevänsä jonnekkin kokeilemaan kyseistä suoritusta, mainittakoon, että tätä harjoitusta ei saa tehdä yksin ja se tehdään omalla vastuulla. Meillä on täällä opistolla sääntö, joka kieltää tuon harjoituksen yksin. On hyvä jos on kaveri mukana, jos peruselintoiminnoissa (hengitys, verenkierto, tajunta) tapahtuu heikkenemistä. Ottakaa tuo edellinen “varomääräyksenä”. Toivotan hyviä ja nautinnollisia treenejä, omasta ja Aleksin puolesta.

-Jukka

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *