45 tonnia puhtaana käteen

Kulunut viikko on koulutuksen osalta kulutettu kalustoon tutustumisen merkeissä. Viikolla on käyty hieman käsittelemässä mm. moottorisahoja, katkaisuleikkureita ja hydraulisia leikkureita/levittimiä. Kyseisiä työvälineitä käytetään mm. savunpoistoaukon tekemiseen rakennuksen kattoon ja liikenneonnettomuuksissa ajoneuvon rakenteiden leikkaamiseen ja tätä kautta tilan tekemiseen itse potilaalle. Kokeilimme myös käytännössä paineilma käyttöisiä nostotyynyjä. Noston kohteena toimi säiliöauto, joten saimme hyvän kuvan nostokapasiteetista. Tarvittaessa eräällä tyynysetillä voidaan nostaa 132 tonnin kuorma.

Itseäni kiinnosti kovasti nuo sammutusauton “TV:stä tutut” hydraulileikkurit ja -levittimet. Kyseisien työvälineiden tuottama leikkuuteho ilmoitetaan tonneissa. Meillä oli tutkailussa leikkuri, jonka leikkuuteho oli 45 tonnia. Kuulemma tuommoisen perus corollan A-pilarin leikkaa 10 sekunnissa. Joku uuden karhea citymaasturi on kuulemma työläämpi. Ylipäätään uusien ajoneuvojen pilarit tulevat olemaan tulevaisuudessa niin vahvoja, että hydrauliikalla ei enää saada toivottua tulosta aikaiseksi. Ei ainakaan nopeasti. Tutustuimme myös erilaisiin menetelmiin, joilla ajoneuvo tuetaan paikalleen onnettomuus paikalla. Tähän käytettiin sidontaliinoja ja erilaisia tukitankoja. Hifistelyä varten oli tarjolla myös paineilma- ja hydraulijärjestelmällä varustetut toimintamallit.

Kyseinen viikko oli mielestäni hyvin nopea yleissilmäys erilaisiin työvälineisiin ja toimintamalleihin, joita sitten hiotaan harjoituksissa. Itse kun olen ikäni kaupungissa asunut, niin kyllä se aikansa ottaa, että edes moottorisahan osaa purkaa, huoltaa ja koota. Sen jälkeen sitä pitäisi vielä osata käyttää. Joka hommassa mulle sama juttu. Opettelet teoriassa mistä on kyse. Vasta sen jälkeen opettelet käyttämään. Onneksi järkeä on edes sen verran siunaantunut, että ei ennen asiaan perehtymistä aloita sahailua.

Pienenä loppu kevennyksenä mainittakoon, että olen aina inhonnut neuloja. Niitä hakkaamme toisiimme tärisevin käsin tulevassa ensihoidon opintojaksossa. Ajattelin kuitenkin ottaa henkisen yliotteen kurssitovereista, jotta ei ainakaan ensimmäisenä ole naama kalpeana ja jalat ylhäällä. Tuokin tuli koettua ensimmäisellä kerralla kun kanyylin sain suoneeni velipojan avustuksella. Voin sanoa, että ei tehnyt hyvää. Itsellä jotenkin tuo steriilin neulapakkauksen rapina ja staasin kiinnitys on semmoinen toimenpide, joka saa sykkeen koholle. En tiedä miksi, mutta niin se vain on. Kirsikkana kakun päällä desinfiointiaineen käry nokassa ja tunnelma on neulakammoiselle jokseenkin painostava.

Muutamaan kertaan olen antanut itseäni kanyloida koululla. Eipähän sitten turhaan “panikoi”. Kanyyleja on myöskin erikokoisia. Isoin, jonka olen nähnyt on halkaisijaltaan 2,3mm ja se on jo sen kokoinen “miekka”, että semmoisen otan suoneeni vain jos on hätätilanne. Se on myöskin sen kokoinen piikki, että sitä ei koskaan näytetä potilaalle. Tosin tilanteet, joissa kyseistä neulaa käytetään ovat usein niin kriittisiä, että potilas ei enää tunne/tajua mitään. Kaikki neulat, on ne sitten minkä kokoisia tahansa ,on hyvä pitää piilossa potilaalta. Eipähän ainakaan stressaannu siitä neulasta. Kanyloinnista lisää sitten ensihoidon jaksossa. Lattian kautta voittoon.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *