Alkusammutuksen ytimessä

Hyvin nukuttujen yöunien jälkeen, raahauduin aamupalalle ruokalaan. Lappasin lautasen täyteen teollisesti valmistettua vispipuuroa, kaadoin kahvia mukiini ja istahdin ruokalan peräpöytään tankkaamaan polttoaineet ruoansulatusjärjestelmääni. Samalla siinä hieman mietiskelin päivän tulevaa koulutusta. Tämän päiväisen koulutuksen aihe käsitteli alkusammutusta ja sen suorittamista. Jokainen on kenties jossain vaiheessa elämäänsä ollut vastaavanlaisessa koulutuksessa. Tänään tosin sammutettavat palot olivat hieman isompia ja ne oli toteutettu siten, että erilaisia tekniikoita pystyttiin harjoittelemaan paremmin.

Harjoituksessa sytytettiin nestepaloja erilaisiin ja erikokoisiin kohteisiin ja ne pyrittiin sammuttamaan erilaisia alkusammuttimia käyttäen. Ensireaktio, joka sammuttaessa ilmeni, oli monelle se, että kuinka paljon se pieni nestepalo lämmittääkään ihmisen kasvoja.

Päivä oli kaikilta osin varsin onnistunut. Kirkas syksyinen päivä suosi oppilaita ja harjoituksen lomassa oli mukava käydä ruokailemassa harjoitusalueen ruokalassa. Tankata siellä hieman energiaa, juoda porukassa kupilliset kahvia ja keskustella päivän koulutuksesta. Nuo koulutustilanteen jälkeiset, kurssitovereiden väliset keskustelut ovat mielestäni todella hyviä hetkiä siihen oppimiseen. Silloin usein kysellään niitä mieltä askarruttavia asioita ja pohditaan, että mitä olisi voitu tehdä paremmin. Niistä saa revittyä irti paljonkin. Isäukko aina opetti, että se ei ole tyhmä joka kysyy.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *