Kokemuksen rintaäänellä

Tänään oikeastaan koko päivä vietettiin hätäensiavun parissa. Kerrattiin lähinnä puhallus-/paineluelvytystä. Lopuksi opetetut taidot testattiin simulaatioluokassa henkilökohtaisesti, kahden opettajan valvovan silmän alla. Aamupäivän opintoihin sisältyi myös perusteet suuren veren vuodon tyrehdyttämisestä ja hätäsiirrosta. Hätäsiirrolla tarkoitetaan toimenpidettä, jossa potilas pyritään siirtämään nopeasti ja mahdollisuuksien mukaan rankaystävällisesti, pois paikasta tai asennosta, jossa asiaan kuuluvaa hoitoa ei voida aloittaa.

Iltapäivällä keskityimme erilaisiin arvoihin, joihin pelastaja pyrkii perustamaan toimintansa ja ammattietiikkaan, johon pelastaja tulee työssään ennemmin tai myöhemmin törmäämään. Oppitunnin piti mies, joka tiesi mistä puhui. Pääsääntöisesti kaikki opettajat, jotka koululla opettavat, ovat nähneet tiettyjä asioita ja ovat alansa ammattilaisia. Se on hieno asia. Itse ainakin siinä kuunnellessani, hiljaa kunnioitin kaveria, joka on minun edessäni puhumassa asioista ja jakaa sitä kentältä vuosien saatossa hankkimaansa arvokasta oppia juuri minulle. Itse ainakin tulen saamaan kyseisistä tilaisuuksista paljon. Oppitunnin aiheet mm. käsitteli työssä jaksamista henkisesti ja hoitovastuuta, johon sisältyi mm. monipotilastilanteissa valinta siitä, ketä hoidetaan ja missä järjestyksessä. Alalla kun saattaa törmätä tilanteisiin, joissa pitää osata arvioida ja tehdä päätös siitä, että kenellä on parhaat edellytykset selvitä. Noiden iltapäivän tuntien tarkoitus oli lähinnä pohtia asioita hieman “syvällisemmin”. Yhteenvetona voisin sanoa, että elämäni mielenkiintoisimmat kahdeksan tuntia pulpetissa. Tähän asti.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *